Robert De Niro syntyi taiteilijoiden suosimassa boheemissa Greenwich Villagessa New Yorkissa. Hänen äitinsä oli taidemaalari ja runoilija Virginia Holton Admiral ja hänen isänsä abstrakti-ekspressionistinen taidemaalari ja kuvanveistäjäRobert De Niro Sr.[3] Vanhemmat erosivat Robertin ollessa kaksivuotias, ja hän kasvoi pääosin äitinsä luona[4] mutta säilytti hyvän suhteen isäänsäkin.[5] Vanhempiensa kautta De Niron kasvuympäristössä oli paljon muun muassa taiteilijoita ja intellektuelleja,[6] ja toisaalta hänen sosiaaliseen piiriinsä kuului myös jengiksikin kutsuttu nuorisoporukka, jonka kanssa hän teini-ikäisenä vietti aikaansa Little Italyn kaduilla.[4][6][7][8]
De Niron vanhemmat eivät olleet uskonnollisia eivätkä halunneet lastaan kastettavaksi, mutta asuessaan roomalaiskatolilaisten isovanhempiensa luona vanhempiensa erotessa isovanhemmat kastattivat hänet katolisen kirkon jäseneksi.[9] Ystäviensä vaikutuksesta hän osallistui nuorena kirkon messuihin.[8]
Usein Robert De Niroa pidetään amerikanitalialaisena näyttelijänä,[10][11] mutta hän on vain neljäsosaksi italialainen. Hänen isänsä oli puoliksi italialainen ja puoliksi irlantilainen, kun taas hänen äitinsä oli englantilaista, saksalaista, ranskalaista ja hollantilaista syntyperää.[12][13] De Niron italialaiset isovanhemmat Giovanni De Niro ja Angelina Mercurio muuttivat Yhdysvaltoihin FerrazzanostaCampobasson maakunnastaMolisesta. Hänen amerikanirlantilainen isoäitinsä Helen O'Reilly taas oli Irlannista muuttaneen Edward O’Reillyn lapsenlapsi. Kun Robert De Niro sai Italian kansalaisuuden 21. lokakuuta 2006, hän ilmoittautui Molisen vaalipiirin äänestäjäksi. Italian kansalaisuuden myöntämisjuhlallisuuksien yhteydessä De Niro sanoi rakastavansa Italiaa ja pitävänsä itseään enemmänkin italialaisena kuin vaikkapa irlantilaisena, hollantilaisena, ranskalaisena tai saksalaisena.[14]
De Niron äiti oli työskennellyt Maria Ley-Piscatorille, ja osana työkorvausta 10-vuotias De Niro oli saanut osallistua tämän teatterikoulun oppitunneille ilmaiseksi.[15] 16-vuotiaana De Niro keskeytti high schoolin opiskellakseen näyttelemistä,[2] ja hän opiskeli Stella Adlerin ja myöhemmin Lee Strasbergin johdolla.[15] Hän esiintyi teatterinäytelmissä ennen elokuvauraansa.[2]
Ura
Ensimmäisistä teatterirooleista läpimurtoon
De Niro puhuu newyorkilaisella aksentilla[16], jossa on sekoitus niin italialaisia, juutalaisia kuin irlantilaisiakin vaikutteita. De Niro on puhunut useilla eri aksenteilla ja murteilla eri elokuvissa, mutta hänen Kummisetä-elokuvissa puhumaansa sisilialaista murretta on kehuttu poikkeuksellisen aidoksi. Ulkonäöltään De Niron on sanottu olevan italialainen,[17][18] mikä selittää osittain sen, miksi hän on päätynyt esittämään italialaista niin monissa elokuvissa. De Niro ei oppinut italian kieltä juurikaan lapsuudessaan vaan joutui opettelemaan sitä aikuisena. Hän teki italiankielisen roolin myös elokuvassa 1900.[19]
De Niro aloitti uransa teatterissa, mutta muutaman off-off-Broadway-näytelmän jälkeen hän sai ensimmäisen elokuvaroolinsa. Brian De Palman ohjaama The Wedding Party oli kuvattu jo 1963, mutta ensi-iltansa se sai vasta 1969. De Niro teki sen jälkeen muutaman pienen elokuvan, ja ensimmäisen kerran hän sai tunnustusta elokuvasta Bang the Drum Slowly – hiljennä-hidasta (1973). Samana vuonna ilmestyi myös Martin Scorsesen ohjaama Sudenpesä. Se oli De Niron ja Scorsesen menestyneen yhteistyön ensimmäinen elokuva.[2]
1970-luvulla nousu sukupolvensa arvostetuimpiin näyttelijöihin
De Niroa alettiin 1970-luvun lopulla pitää sukupolvensa parhaimpiin kuuluvana näyttelijänä.[2] Scorsesen ohjaamassa Taksikuskissa' (1976) hän näytteli taksinkuljettaja Travis Bicklea, joka oli traumatisoitunut Vietnamin sodassa.[20] De Niro tunnetaan huolellisuudestaan rooleihin valmistautumisessa, ja Taksikuskia varten hän muun muassa ajoi viikkoja taksia New Yorkissa.[2] Hän oli Bicklen roolista ehdokkaana parhaan miespääosan Oscariin.[20]
De Niro palkittiin sekä parhaan miespääosan Oscarilla että Golden Globella roolisuorituksestaan nyrkkeilijä Jake LaMottana, jota hän näytteli Scorsesen elokuvassa Kuin raivo härkä (1980). De Niro muuntautui nyrkkeilijäksi harjoittelemalla itse LaMottan kanssa ja hankkimalla 25 kilogrammaa lisää massaa.[20]
De Niro ja Scorsese palasivat gangsterien maailmaan elokuvassa Mafiaveljet (1990). Samana vuonna ilmestyi myös elokuva Heräämisiä.[2] Siinä hän näytteli katatonista potilasta, joka saa takaisin tietoisuutensa. Hän sai siitä Oscar-ehdokkuuden, ja hän joutui roolia varten muun muassa harjoittelemaan tilalle sopivia tic-liikkeitä. De Niron kuudes Oscar-ehdokkuus tuli Cape Fearista (1991), joka oli jälleen Scorsesen ohjaama. Siinä De Niron roolihahmo on perhettä piinaava tautoitu raiskaaja.[20]
De Niron uran seitsemäs Oscar-ehdokkuus, joka myös oli ensimmäinen yli 20 vuoteen. tuli Unelmien pelikirjasta (2012), missä hän näyttelee isää, jonka poika kärsii mielenterveyden ongelmista. Varietyn kriitikon Justin Changin mukaan De Niro ei ollut pitkään aikaan ollut yhtä rakastettava ja rentoutunut elokuvaroolissaan.[2][20]
De Niron ja Scorsesen kymmenes yhteinen elokuva on Killers of the Flower Moon (2023), mikä käsittelee 1920-luvulla tapahtuneita osage-murhia. De Niron roolihahmo William King Hale oli vauras karjankasvattaja, joka suunnitteli osagien murhia heidän maansa valtaamiseksi öljyoikeuksien takia.[20] De Niro sai elokuvasta uransa yhdeksännen Oscar-ehdokkuutensa. Hänen ensimmäisestä ehdokkuudestansa tuli jo 49 vuotta eikä kukaan muu näyttelijä ole ollut ehdokkaana niin pitkällä aikavälillä.[21]
De Niro on tehnyt myös muuta uraa näyttelemisen ohella. Hän on ollut tuottamassa elokuvia, televisiosarjoja ja teatteriakin, ja hän on myös ohjannut elokuvat Jäähyväiset kummisedälle (1993) ja The Good Shepherd (2006). Hän oli myös mukana perustamassa Tribecan elokuvajuhlia. Lisäksi De Niro on menestynyt kiinteistö- ja ravintola-alalla.[5]
De Niro on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avioliitto Diahnne Abbottin kanssa kesti vuodesta 1976 vuoteen 1988. Liitosta heille syntyi poika Raphael De Niro. Robert De Niro adoptoi myös Diahnnen tyttären Drenan.[23]
De Niro seurusteli pitkään malli Toukie Smithin kanssa.[20] He saivat vuonna 1995 syntyneet kaksoset.[24] Vuonna 1997 De Niro vihittiin näyttelijä Grace Hightowerin kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta, jotka syntyivät vuonna 1998 ja vuonna 2011 sijaissynnyttäjän avulla. Pariskunta erosi lopullisesti vuonna 2018. De Niro jätti ensimmäisen avioerohakemuksen jo vuonna 2000, mutta perui sen.[25] De Nirosta tuli isä seitsemännen kerran 79 vuoden iässä vuonna 2023 [26].
Vuonna 2006 De Nirolle myönnettiin Italian kansalaisuus.[28][29] De Niro on osaomistajana FilippiinienManilassa sijaitsevassa hotellissa Nobu Hotel Manila.[30]
↑ ”Robert De Niro on How Hard It Was to Speak Italian in the Godfather 2”. Art And Music (käsikirjoitus). 26.12.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
↑ abcdefghijklmnoRobert De NiroBiography.com. 20.10.2023. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
.jpg)
.jpg)
