Risto Pajari (17. kesäkuuta 1909 Oulu ^[1] – 26. marraskuuta 1995 Helsinki^[2]) oli suomalainen eversti, virkamies, vakuutusalan toimihenkilö ja sotakirjailija.

Risto Pajarin vanhemmat olivat maanmittausinsinööri Olli Pajari ja Selma Elisabet Heikel ja puoliso vuodesta 1932 sairaanhoitaja Irja Elina Saukkonen. Suurlähettiläs Erkki Pajari (1933–1993)^[3] oli heidän poikansa.

Ylioppilaaksi Pajari tuli Oulun lyseosta^[2]. Hän suoritti Kadettikoulun 1930 ja Sotakorkeakoulun 1938. Pajari toimi Lentosotakoulun opetusupseerina ja adjutanttina, merilentolaivueen tähystäjänä, adjutanttina ja lentueen varapäällikkönä ja päällikkönä 1930-luvulla, 1940-luvulla taas Ilmavoimien esikunnassa toimistoupseerina, toimistopäällikkönä ja esikuntapäällikkönä. Ilmasota-lehden päätoimittaja hän oli 1941. Eduskunnan puolustusasiain valiokunnan sihteeri Pajarista tuli 1947. Hänet ylennettiin vänrikiksi 1930, luutnantiksi 1932, kapteeniksi 1936, majuriksi 1940, everstiluutnantiksi 1942 ja everstiksi 1944.^[1] Vuonna 1949 Pajari palasi Lentosotakouluun, toimien sen johtajana vuoteen 1954, jolloin hän erosi puolustusvoimien palveluksesta. Pajari työskenteli Henkivakuutusyhtiö Salaman prokuristina ja hankintapäällikkönä vuoteen 1970, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Pajarin teokset Talvisota ilmassa ja Jatkosota ilmassa kuvaavat laajaan lähdeaineistoon perustuen talvi- ja jatkosodan tapahtumia ilmarintamalla. Kolmen teoksen lisäksi hän kirjoitti runsaasti artikkeleita sotilaallisiin aikakauslehtiin.^[2]

• Pajari, Risto & Lehmus, Kalle 1948. Suomea linnun silmin / Finland i fågelperspektiv. Helsinki: Otava.
• Pajari, Risto 1971. Talvisota ilmassa. Porvoo: WSOY.
• Pajari, Risto 1982. Jatkosota ilmassa. Porvoo: WSOY.