Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tämä artikkeli kertoo vuosien 1972–1996 mallista. Sähköautosta katso Renault 5 (2025).
Renault R5 on Renault-yhtiön rakentama pikkuauto, jota valmistettiin kolmella eri vuosikymmenellä. Se oli valmistusaikanaan yksi Euroopan myydyimmistä automalleista.
Renault 5 sai ensiesittelynsä tammikuussa 1972.[1]
Renault 5 phase 1 valmistui pienten autojen aikakautenaselvennä, kilpailijoinaan Fiat 127 ja Mini[1]. Auton korin suunnitteli Michel Boue. Boue olisi tahtonut takavalojen menevän ylös asti puskurista c-pilariin, kuten on tehty myöhemmin valmistuneessa Volvo V70:ssä. Valot jätettiin kuitenkin ennalleen.
R5 oli ensimmäisiä autoja, jossa ulkonevat metallipuskurit korvattiin korinmyötäisillä muovipuskureilla[1]
Ensimmäisissä malleissa vaihdekeppi oli ranskalaiseen ”sateenvarjonkahva”-tyyliin integroitu kojetauluun, mutta myöhemmin vaihdekeppi sijoitettiin lattiatasoon. Toinen erityinen tuntomerkki oli ovenkahvat, jotka olivat oven ja b-pilarin välisessä upotuksessa joidenkin Fiat Unojen tapaan. Muita versioita ensimmäisestä autosta oli Renault 5 Alpine (Englannissa Renault 5 Gordini), Alpine/Gordini Turbo, ja Le Car, jota myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla AMC:n jälleenmyyjien kautta.
R5:ttä valmistettiin Ranskan lisäksi Sloveniassa. Valmistuksesta huolehti nykyisin Revozina tunnettu autotehdas. R5 oli Revozin ensimmäinen Renault-malli. Neliovinen sedan-malli sai nimen Renault 7 ja sitä valmisti FASA-Renault Espanjassa.
Phase 1-mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
1981 - 213 kpl
1984 - 20 kpl
Tekniikka
Konepellin alta löytyy Renault 4:stä lainattua tekniikkaa. Moottori on konehuoneessa pitkittäin. Moottorit olivat OHV-tyyppisiä ja niitä löytyy myös R4-, R8- ja R12 -malleista, tilavuuksiltaan 850–1400 cm3. Etu- ja takajousitus on toteutettu vääntösauvajousituksella.
Renault Supercinq ("Superviitonen") -nimellä tunnettu toisen sukupolven malli perustui ulkonäön puolesta hyvinkin paljon Ph1:seen ja ostajien oli vaikea alussa huomata eroa. Muuten auto oli täysin poikkeava tekniikaltaan ja suunnittelultaan. Osia käytettiin melko paljon rinnakkaismalleista R9 ja R11. R5 Phase 2 oli edeltäjänsä tavoin vuodesta toiseen eräs Euroopan myydyimmistä automalleista. Muualla Euroopassa malli oli saatavilla avoautona sekä 3- että 5-ovisena umpikorisena mallina, myös paketti-, avolava ja farmarimallina Express, Extra tai Rapid-nimellä. Autoa tuotiin Suomeen aluksi TL-versiona (4-vaihteinen, 1108 cm3 -moottori) vuonna 1985 (64900 mk 1987), mutta sen hinta oli korkeahko kilpailijoihin nähden (vrt. Fiat Uno 52500 mk, Citroën Visa 55400 mk, Opel Corsa 55800 mk).
Suomessa autoa myytiin kolmiovisena ja Express-pakettiautona (korotettu malli) ja mallit olivat TL, TR, TS, GTX ja GT Turbo.
Vuonna 1988 markkinoille tulivat TR- ja GTX-mallit[2] tehtaan suopeammalla hinnoittelulla (TR 59 800 mk, GTX 70 900 mk) Suomen kovan autoveron takia. Syksyllä 1988 alkanutta myyntiä auttoi mallin varsin hyvä menestys suomalaisten autolehtien vertailutesteissä.
Tuonti Suomeen päättyi Renault Clion saapumiseen vuonna 1991. Ranskassa autoa valmistettiin vuoteen 1990 asti. Autoa valmistettiin myös SlovenianNovo Mestossa (Revoz) vuoteen 1996 saakka.
Tekniikka
Moottori poikittain edessä, etujousitus;MacPherson,
takana edelleen vääntösauvajousitus, korin muotoja parannettiin huomattavasti edellisestä mallista paremman aerodynamiikan ja ulkonäön saavuttamiseksi.
1.6 DF8M (1596 cm3), 40 kW (55 hv), sama kuin Renault 9 ja 11 -malleissa
Renault 5 muutoksia
1985 Super5 esitellään. Myös vanha malli myynnissä jonkin aikaa päällekkäin uuden kanssa.
1987 Facelift tehtiin syksyllä (musta etusäleikkö korinväriseksi, merkki vasemmalle sekä mm. suuremmat puskurit) ja samalla lisättiin valikoimaan 1.7-litrainen moottori joko kaasutin- tai ruiskuversiona.
1993 keulalle nousi Renaultin uusi merkki
1995 palasivat paksut muovilistat sivuille kaikkiin malleihin.
1996 viimeinen mallisarja ByeBye rullasi ulos tehtaalta.
Raider: sisustan osat siniset, jotka esim. GTT:ssä ja GTE:ssä punaiset.
Roxane:
Saga:
Schuss:
Sun light:
Spring: SL/SR/SD-mallit, perusmalli neljällä vaihteella (vvides lisähintaan), SD viidellä. etuovissa ja takakontissa Spring-tarra, sivuilla raidat.
The Famous Five:
Tiga: TL/TR/TD. Erikoispeltivanteet, viisivaihteinen, sisältä säädettävät peilit, Tiga-tarramerkit ja erikoisverhoilumateriaali.
Tonic:
Renault 5 GT Turbo/GTE
Malli GT Turbo oli nopea pikku-GT katukäyttöön, tehokkalla mutta yksinkertaisella 1.4 litran 120hv (115hv 1987 asti, Phase I) turbomoottorilla varustettuna. GT Turbo oli Renaultin vastine kilpailijan, PSA-konsernin esiteltyä Peugeot 205 GTI:n. Perustekniikka oli työntötankoinen 1,4l-moottori, Garrett T2-ahtimella varustettuna. Polttoaineensyöttö oli toteutettu kaasuttimella ahtamisesta huolimatta. Sisarmalli 5 GTE joka oli muuten täysin sama auto kuin GT Turbo oli varustettu 1721cc Renix monipistesuihkutuksella joka tuotti 95hv. GTE Oli myynnissä yleensä maissa joissa pakokaasumääräykset eivät sallineet GT Turbon rekisteröintiä. Tosin esim. Saksassa myytiin molempia malleja. Mallia myytiin paljon mm; Ruotsissa ja Sveitsissä. Suorituskyvyssä GTE hävisi GT Turbolle mutta oli huomattavasti vähemmän vikaherkkä ja taloudellisempi.
GT Turboa valmistettiin 1985-91, GTE Mallia 1987-1991. 1987 GT Turbo mallia päivitettiin ja teholukema nousi 120hv:aan (Phase II). Ahtimessa oli nyt myös vesijäähdytys joten sen kestävyys parani oleellisesti, sekä öljynjäähdytin lisättiin.
Suomeen GT Turbo mallia tuotiin 80-luvun loppupuolella, mutta auton todella kova hinta rajoitti myyntiä. GTE mallia ei Suomeen tuotu.
Rallimainetta GT Turbo saavutti mm: Alain Oreillen ohjastamana ja voittamalla N Ryhmän autolla WRC Yleiskilpailun 1989 Norsunluurannikon rallissa. Saavutusta ei ole koskaan toistettu.
No. Event Season Driver Co-driver Car
1 Ivory Coast 21ème Rallye Côte d'Ivoire 1989 France Alain Oreille France Gilles Thimonier Renault 5 GT Turbo
Renault 5 Turbo, B-ryhmän ralliauto
Renaultilla oli 80-luvulla myös Renault 5 Turbo-niminen B-ryhmään luokiteltu ralliauto, jossa tehoa oli 210-350hv. Tämä keskimoottorilla ja takavedolla, sekä levitetyllä korilla varustettu kilpa-auto oli parhaimmillaan nopeita mutkaisia asfalttiteitä sisältävissä kilpailuissa, kuten Korsikan rallissa.
Kilpailevien merkkien esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön, Turbo 5 jäi useimmiten altavastaajaksi.
Viimeisessä kehitysversiossa Renault 5 Maxi Turbossa teholukemat 406hv.