Reivilammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa Kaukolannummella sijaitseva lampi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Lammen ranta on Saaren kansanpuiston eteläpuolen rajana.[2][1]
Maantiede
Lammen pinta-ala on 1,9 hehtaaria ja se on 250 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Lampi kuuluu samaan painaumaan Pitkälammin ja Rajalammin kanssa, mutta näiden välillä ei ole ojia. Lammesta ei myöskään lähde laskuojaa. Se saa vetensä pääasiassa pohjavedestä. Sen rantaviiva on 640 metriä pitkä ja sen ranta on pääosin Kaukolannummen kangasmaastoa, mutta alavat maastonosat ovat soistuneita. Lammen pohjoispuolella kulkee Kaukolanharju, jonka rinne laskee suoraan lampeen. Pohjoisranta onkin Saaren kansanpuiston rajana. Länsirannan läheisyydessä olevalle mäelle on rakennettu yksi loma-asunto, jonne johtaa tie Kaukolan kylältä.[2][1]
Historia
Lammen nimi on kirjoitettu vanhoihin karttoihin "Reivilampi" tai "Revilampi". Lampi oli aikoinaan asumaton.[3][4]
Luonnonhistoria
Viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja sen reuna vetäytyi kohti luodetta, purki jäätikön alta virtaava jäätikköjoki nykyiseen Kaukolaan vetensä. Veden virtauksen mukana kulkeutui paljon kiveä ja hiekkaa, jota läjittyi purkaustunneliin ja kasautui purkausaukon eteen. Nämä kivi- ja hiekkajäänteet muodostavat Kaukolannummen harjut, jotka ovat osa Lopelta Humppilaan jatkuvaa harjujaksoa. Suurin harju on Kaukolanharju, jonka pitkä yhtenäinen selänne kiemurtelee nummen reunaa.[5][6]
Kaukolanharju muodostaa Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin rikkonaisen kannaksen, jossa veden täyttämät harjujen välit ja supat muodostavat mosaiikkimaisen vyöhykkeen. Harjun rakenteita kulkee myös järven vedenpinnan alla ja osa niistä ovat peittyneet myös savien alle. Alue on nykyään osa Saaren kansanpuistoa, jossa voi vapaasti retkeillä ja tutustua luonnonkohteisiin ja alueen historiaan.[5]
Alueen 11−13 lampea ovat syntyneet, kun jäätikköjoen suuaukon reunan jääseinämästä irtosi jäävuorenkappaleita, jotka hautautuivat hiekan joukkoon. Myöhemmin, kun mannerjään reuna oli vetäytynyt riittävän kauaksi, hiekan alla olleet jäävuoret sulivat ja hiekkaan jäi sille paikalle syvä ja jyrkkäreunainen painauma. Näitä painaumia kutsutaan harjusupiksi tai vain supiksi.[5][6][7]
Lähteet
