| Vilppula |
|---|
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Putilovin telakka, Pietari |
| Laskettu vesille |
1916 |
| Palveluskäyttöön |
1916, Suomen merivoimille 1918 |
| Poistui palveluskäytöstä |
upotettu 25. heinäkuuta 1944 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
268 t |
| Pituus |
44 m |
| Leveys |
6,1 m |
| Syväys |
2,5 m |
| Koneteho |
336 kW |
| Propulsio |
2 × Yarrow & Schultz höyrypannua |
| Nopeus |
10 solmua |
| Miehistöä |
35 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
1 × 75 mm Canet
2 × konekivääriä |
| Miinat |
40 miinaa |
| Infobox OK |
Vilppula (aiemmin Zashthitnik (Puolustaja) sekä T-2) oli Suomen merivoimien miinanraivaaja.
Valmistus
Alus rakennettiin 1916 Putilovin telakalla Pietarissa. Venäjän keisarikunnan laivasto jätti aluksen Suomeen maasta poistuessaan. Se otettiin 1918 Suomen merivoimien palvelukseen.
Palvelus
Aluksen heikon rungon ja vaatimattoman konetehon vuoksi sitä käytettiin miinalaivueen harjoituksissa tuki- ja varastoaluksena. Alus oli myös jonkin verran koealuksena testattaessa miinanraivauskalustoja. Pääosan ajasta se oli kuitenkin satamassa.
Talvi- ja jatkosodassa Vilppula oli emälaivana. Se upposi 25. heinäkuuta 1944 torpedon osuttua Neuvostoliiton ilmavoimien Boston-tyyppisen lentokoneen hyökkäyksessä Porkkalan Stora Träskön laiturissa.[1] Hylky ei kiinnostanut venäläisiä, joten vasta suomalaiset nostivat sen 1950-luvun lopulla. Jotain irrallista on vielä upottamispaikalla pohjassa hajallaan.
Vilppulan sisaralus oli Rautu.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
Viitteet
