PROFILPELAJAR.COM

Venäjän keisarillinen laivasto
Toiminnassa	1696–1917
Valtio	Venäjän keisarikunta
Puolustushaarat	Merivoimat
Aselajit	Laivasto
Osa joukkoa	Venäjän keisarillinen armeija
	Infobox OK

Venäjän keisarillisella laivastolla tarkoitetaan Venäjän tsaarien laivastoa, joka oli olemassa aina vuoden 1917 vallankumoukseen saakka.

Historia

Laivaston juuret

1500- ja 1600-luvuilla kasakat sotivat tataareja ja turkkilaisia vastaan käyttäen purje- ja soutulaivoja. Zaporožjen kasakat kutsuivat näitä tšaikoiksi tai tšelneiksi (чайка, челн), Donin kasakat puolestaan strugeiksi (струг). Näissä laivoissa oli yleensä 80 miestä, ja laivueen koko oli kahdeksastakymmenestä sataan laivaan.

Keskinen Venäjä on taistellut reiteistä Itämerelle, Mustallemerelle ja Asovanmerelle 1600-luvulta asti. Tuon vuosisadan lopussa venäläiset olivat saaneet arvokasta kokemusta jokilauttojen käyttämisestä maajoukkojen rinnalla. 1667–1669 venäläiset yrittivät rakentaa laivastoa Dedinovon kylään Okajoen rannalle suojellakseen Volgan kauppareittejä, jotka johtivat Kaspianmerelle.

Pietari Suuren aika

Katso myös: Riilahden meritaistelu

Suuren Pohjan sodan aikaan 1700–1721 Venäjä valmisti Itämeren laivaston. Kaleerilaivueen rakentaminen vei paikan 1702–1704 monissa satamissa. Jotta pystyisivät puolustamaan valloitettua rantaa ja hyökkäämään vihollisen meren yli kulkevia reittejä vastaan, venäläiset rakensivat purjelaivaston ulkomaisista ja Venäjällä valmistetuista aluksista.

1703–1723 Baltian laivaston tukikohta sijaitsi Pietarissa, sittemmin Kronstadtissa. Aluksi Vladimirski Prikaz oli laivanvalmistuksen johdossa. Myöhemmin tehtävä annettiin Admiralteiski Prikazille.

Laivaston upseerit otettiin värvättyjen joukosta. Palvelus laivastossa oli eliniän mittainen. Aatelisten, dvorjanstvoiden, lapset koulutettiin matematiikan ja navigoinnin tieteiden koulussa, joka oli perustettu 1701. Oppilaat koulutettiin usein ulkomaisissa laivastoissa. Oli myös tavallista värvätä ulkomaalaisia Venäjän laivastoon. Vuonna 1718 perustettiin korkein laivastoelin, amiraliteetti (Адмиралтейств-коллегия).

Vuonna 1722 Venäjän laivastossa oli 130 purjelaivaa: 36 linjalaivaa, yhdeksän fregattia, kolme šnjavaa (шнява, kevyt kaksimastoinen tiedustelualus), viisi pommitusalusta ja 77 avustavaa alusta. Soutulaivasto muodostui 396 aluksesta: 253 kaleeria ja puolikaleeria (скампавеи; kevyt, nopea kaleeri) ja 143 prikiä.

Laivoja rakennettiin 24 satamassa, muun muassa Voronežin, Kazanin, Perejaslavin, Arkangelin, Aunuksen, Pietarin ja Astrahanin satamissa.

Järjestöjen toiminnasta, koulutuksesta ja menetelmistä sotilaallisessa toiminnassa tehtiin yhteenveto vuonna 1720. Siinä tarkasteltiin ulkomaisten laivastojen kokemuksia. Pietari Suuri, Fjodor Apraksin, Aleksei Senjavin, Naum Senjavin, Mihail Golitsyn ja monet muut ovat olleet vastuussa venäläisen merenkäyntitaidon kehittymisestä. Merisodan periaatteita kehittivät Grigori Spiridov, Fjodor Ušakov ja Dmitri Senjavin.

Venäjän laivasto 1700-luvulla

1700-luvun toisella puoliskolla Venäjän laivasto kasvoi Venäjän yhä aktiivisemman ulkopolitiikan ja Turkin sodan vuoksi. Ensimmäistä kertaa Venäjä lähetti laivastoaan kaukaisille rintamille Mustaltamereltä. Amiraali Spiridovin laivue sai Egeanmerellä ylivallan kukistettuaan turkkilaiset 1770. Vuonna 1771 Venäjän armeija valloitti Kertšinsalmen ja Kertšin ja Jenikalen linnakkeet. Edettyään Tonavalle venäläiset loivat Tonavan Sotilaslaivaston suojellakseen Tonavan deltaa. Vuonna 1773 sota Turkkia vastaan päättyi voittoon, ja Venäjä sai alueita Asovan- ja Mustanmeren rannikolta. Krim julistautui itsenäiseksi Venäjän protektoraattina ja liittyi itse Venäjään 1783. Vuonna 1778 H’ersonin satama sai alkunsa. Saimaalla toimi Venäjän Saimaan laivasto.

Venäjän laivasto 1800-luvulta vuoteen 1917

1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkuun Venäjällä oli maailman kolmanneksi suurin laivasto heti Ison-Britannian ja Ranskan jälkeen. Mustanmeren laivastossa oli viisi linjalaivaa ja 19 fregattia (1787), Itämeren-laivastossa oli 23 linjalaivaa ja 130 fregattia (1788). Varhaisella 1800-luvulla Venäjän laivasto muodostui Itä- ja Mustanmeren laivastoista, Kaspian laivueesta, Vienanmeren laivueesta ja Ohotanmeren laivueesta. Vuonna 1802 perustettiin Merisotavoimien ministeriö (Meriministeriö 1815).

Vuonna 1826 venäläiset valmistivat ensimmäisen aseistetun höyrylaivansa Ižoran (73,6 kW tai 100 hevosvoimaa), jossa oli kahdeksan tykkiä. Vuonna 1836 he rakensivat ensimmäisen siipiratashöyryfregatin Bogatyrin (1 340 tonnia, 177 kW tai 240 hevosvoimaa), aseistuksena 28 tykkiä). 1803–1855 venäläiset aloittivat yli 40 maailmanympäripurjehdusta ja pitkää matkaa, jolla oli tärkeä rooli Kaukoidän tutkimuksessa, eri valtamerillä ja Tyynenmeren operaatioissa.

Krimin sodan aikaan Venäjällä oli Itämeren-laivasto ja Mustanmeren laivastot, Arkangelin laivue, Kaspian laivue ja Kamtšatkan laivue. Krimin sodan aikaan vuonna 1853 Venäjällä oli yhteensä 40 linjalaivaa, 15 fregattia, 24 korvettia ja rikiä jne. Venäjän laivasto teki useita laivastovierailuja eri maihin, muun muassa Ranskaan ja Itä-Aasiaan 1800-luvun lopulla.

Venäjän laivaston osasto lähti vuonna 1863 sisällissotaa käyviin Yhdysvaltoihin kontra-amiraali Andrei Aleksandrovitš Popovin johdolla. Joukossa oli Kalevala-luokan korvetti. Pohjoisvaltojen luvalla osasto viipyi San Franciscossa turvaamassa Venäjän strategia|strategisia etuja: Euroopan suurvaltojen välit olivat kireät Puolan kysymyksen takia. Osasto lähti takaisin Venäjälle elokuussa 1864 ja se palasi Itämerelle Kronstadtiin vuonna 1865.

Ensimmäinen jäänmurtaja Jermak rakennettiin. Venäjän laivasto kärsi suuria tappioita Venäjän–Japanin sodassa vuosina 1904–1905. Venäjän laivastossa tapahtui vallankumouksellista toimintaa muun muassa taistelulaiva Potemkinilla Mustallamerellä ja Viaporissa vuosina 1905–1906. Venäjän laivastoa rakennettiin voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella. Suuria taistelulaivoja, ns. dreadnought-luokan laivoja valmistui (muun muassa taistelulaiva Tŝarevits). Bolševikkivallankaappauksen jälkeen laivaston nimeksi tuli Työläisten ja talonpoikien punainen laivasto 1918.