PROFILPELAJAR.COM

Raittiuslautakunta (ruots. nykterhetsnämnd) on 1910-luvulta alkaen ollut Suomessa kunnallinen lautakunta, jonka tehtävänä on edistää raittiutta kunnassa. Lautakuntien perustaminen liittyi alun perin Suomen kieltolakiin.

Lautakunnan kokoonpano

Vuonna 1919 säädettiin, että raittiuslautakunta muodostui kunnallisista raittiudenvalvojista silloin kun heitä oli asetettu kuntaan vähintään kolme. Kunnanvaltuusto määräsi heidän joukostaan puheenjohtajan.^{[L 1]}

Vuosien 1922, 1928 ja 1932 raittiusasetusten mukaisesti kuntaan voitiin asettaa raittiuslautakunta.^{[L 2]} Kunnanvaltuusto valitsi lautakuntaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan vähintään kolme jäsentä ja tarpeellisen määrän varajäseniä. Jäsenistä puolet olivat velvollisia eroamaan vuosittain.^[1]

Raittiuslautakunnan jäsenten tuli olla hyvämaineisia, elämässään nuhteettomiksi ja raittiiksi tunnettuja henkilöitä sekä vaalikelpoisia kunnan jäseniä. Raittiuslautakunnan jäseneksi ei voitu valita ketään ilman hänen suostumustaan. Lautakunta valitsi keskuudestaan vuosittain puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajaksi valitun nimi, ammatti ja osoite oli viipymättä ilmoitettava sosiaaliministeriön raittiusosastolle ja paikkakunnan poliisiviranomaiselle.^[1]

Lautakunnan tehtävät kieltolain aikana

Raittiuslautakunnan tehtävänä oli:^[1]

edistää raittiutta kunnassa järjestämällä valistustoimintaa ja tukemalla sitä harjoittavien yhdistyksien työtä;
tehdä esityksiä viranomaisille ja väkijuomayhtiöille toimenpiteistä juoppouden ja sen turmiollisten vaikutusten ehkäisemiseksi;
ilmoittaa lautakunnan tietoon tulleet todistettavissa olevat rikokset väkijuomista annettua lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä vastaan asianomaiselle viranomaiselle;
antaa ohjeita raittiuspoliiseille, missä sellaisia oli, sekä valvoa heidän toimintaansa;
pitää kirjaa raittiuslautakunnalle uskotuista varoista sekä vuosittain tehdä niistä tili ja antaa kertomus toiminnastaan; sekä
antaa viranomaisille toimintaansa koskevia tilastotietoja ja muita tietoja sekä lausuntoja.

Raittiuslautakunnan jäsenillä oli valtuutenaan ote heidän valitsemisekseen tehdystä valtuuston päätöksestä, ja nämä valtuudet oli tarvittaessa esitettävä. Erityisestä virkamerkistä säädettiin erikseen.^[1]

Raittiuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet saivat toimestaan palkkiota valtuuston päätöksen mukaan. Valtuustolla oli myös valta harkita, maksettiinko jäsenille korvauksia matkakustannuksta.^[1]

Valtuusto oli raittiuslautakuntaa kuultuaan oikeutettu kesken toimikautta erottamaan lautakunnan jäsenen, jos oli käynyt ilmi, että hän ei enää täyttänyt säädettyjä pätevyysehtoja tai jos hän muuten oli osoittautunut toimeen sopimattomaksi. Jos erotettu toimi raittiuspoliisina, päätöksestä oli viipymättä ilmoitettava maaherralle.^[1]

Tehtävät nykyään

Raittiustyöasetuksen mukaan raittiuslautakunnan tehtävät voidaan kunnassa antaa myös muun lautakunnan tai kunnanhallituksen hoidettavaksi.

Raittiuslautakunnan tehtävät ovat seuraavat:^{[L 3]}

seurata kunnassa tehtävää raittiustyötä ja muuta ehkäisevää päihdetyötä sekä tehdä esityksiä ja aloitteita raittiustyön ja muun ehkäisevän päihdetyön kehittämiseksi kunnan alueella;
seurata kunnan alkoholioloja sekä tehdä niitä koskevia aloitteita ja esityksiä;
tehdä esityksiä ja aloitteita päihteiden käytön ja päihdehaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi tarpeellisten näkökohtien huomioon ottamiseksi kunnan toimintojen suunnittelussa ja toteutuksessa;
järjestää toimialaansa kuuluvaa koulutus-, tiedotus-, valistus-, neuvonta- ja ohjaustoimintaa;
toimia yhteistyössä kunnan koulu-, sosiaali-, terveys- ja vapaa-aikatoimen kanssa päihteiden käytön ja päihdehaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi;
toimia yhteistyössä raittiustyötä ja ehkäisevää päihdetyötä tekevien sekä muiden terveitä elämäntapoja edistävien yhteisöjen kanssa; sekä
huolehtia kunnan terveystoimesta vastaavan toimielimen kanssa tupakoinnin vähentämistä koskevasta valistus-, neuvonta- ja ohjaustoiminnasta.

Lähteet

Kirjallisuus

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Hakkila, Esko (toim.): ”Raittiuslautakunta”, Lakiasiain käsikirja, s. 899–900. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

Lakiviitteet

↑ Valtioneuvoston päätös niistä ohjeista, joiden mukaan johtosääntö maalaiskuntain valtuustojen asettamille raittiudenvalvojille on valmistettava (66/1919).
↑ Asetus raittiuslautakunnista ja raittiuspoliiseista (110/1932).
↑ Raittiustyöasetus (233/1983). (Muut. 807/1992.)