Raimo Alén

Raimo Alén on suomalainen kemisti ja professori. Hän on toiminut soveltavan kemian professorina Jyväskylän yliopistossa vuodesta 1993. Hän on erityisesti puukemian asiantuntija.

Akateeminen ura

Raimo Alén valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1975 ja tekniikan lisensiaatiksi 1980.[1] Sen jälkeen hän aloitti tutkijanuransa tutkimusapulaisena kyseisessä opinahjossa.

Alén väitteli 1981 Teknillisessä korkeakoulussa puukemiasta tekniikan tohtoriksi.[1] Valmistumisen jälkeen hän toimi Suomen Akatemian akatemiatutkijana.[1] Sittemmin hän toimi vanhempana tutkijana Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen (VTT) polttoaineiden ja prosessitekniikan laboratoriossa.[1] Välillä hän toimi vierailevana tutkijana Kemira Oy:ssä.[1]

Professoriksi

Raimo Alén on toiminut Teknillisessä korkeakoulussa virkaa tekevänä professorina metsätuotteiden tekniikan laboratoriossa.[1] Hänet nimitettiin alkuvuodesta 1993 soveltavan kemian professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[2] Alénin professorikaudella Jyväskylän yliopistossa toteutettiin vuosina 1995–2003 erityinen kemiallisen puunjalostuksen maisterikoulutusohjelma.[3]

Opetus- ja tutkimustyön ohella Alén on osallistunut Jyväskylän yliopiston hallintoon. Hänet valittiin 2008 matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaaniksi.[4] Hän toimi virassa vuoden 2009 loppuun, koska seuraavan vuoden alussa Jyväskylän yliopiston toiminta muuttui yliopistolain uudistuessa ja siksi tiedekunnalle valittiin vuonna 2009 uudet dekaanit.[5]

Tutkijana

Kemistinä Alén on erikoistunut puukemian tutkijaksi. Puukemian tutkimus kuuluu Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella soveltavan kemian osastoon. Alén on tutkinut erilaisten puumateriaalien kemiallisia ominaisuuksia 1980-luvun alusta alkaen.[6] Puun lisäksi hän on tutkinut erilaisten puunjalostustuotteiden (muun muassa sellun ja paperin) kemiallisia ominaisuuksia ja niiden valmistusprosesseja.

Professorikautensa alussa Alén tutki puun delignifiointia ja sitä miten sellutehtaan jätteitä voidaan hyötykäyttää.[7] Hänen viimeisimpiä tutkimushankkeitaan on ollut alkuvuodesta 2013 lähtien käynnissä ollut kansainvälinen tutkimushanke, jossa Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto yhteistyössä brasilialaisten yliopistojen kanssa tutkivat erilaisia biopolttoaineita.[8] Jyväskylän yliopistosta hanketta koordinoivat Alén ja professori Jukka Konttinen, ja Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta professori Esa Vakkilainen.[8] Hanke päättyy elokuun lopussa 2016.[8]

Alén on tutkimusurallaan kirjoittanut puukemian alalta useita vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita. Hän on lisäksi kuulunut TAPPI Journal -nimisen lehden toimituskuntaan vuodesta 2001.[1]

Asiantuntija

Raimo Alénin osaamista on käytetty useissa asiantuntijatehtävissä. Hän on toiminut mm. Suomen bioenergia-alan strategisen huippuosaamisen keskittymä FIBIC:in (Finnish Bioeconomy Cluster) tutkimusvaliokunnan jäsenenä.[9]

Professori Alén on asiantuntijana ottanut osaa myös julkiseen keskusteluun. Hän kommentoi esimerkiksi vuonna 2010 Jyväskylän Keljonlahden voimalaitoksen laskelmia, joissa oli paljastunut olevan puutteita.[6]

Tunnustuksia

Tunnustuksena merkittävästä panoksesta oppikirjojen kirjoittamisessa Paperi-insinöörit ry palkitsi professori Alénin vuonna 2011 C. J. Janssonin palkinnolla.[10] Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi itsenäisyyspäivänä 2015 Alénille tieteellisistä ansioista Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin.[11]

Teoksia

Professori Alén on kirjoittanut kattavan yleisesityksen yleisistä orgaanisista yhdisteistä ja niiden käyttökohteista. Teos esittelee noin 5000 orgaanisen yhdisteen kemiallisen rakenteen ja fysikaaliset ominaisuudet sekä kuinka niitä valmistetaan.[12]

Yhdessä Eero Sjöströmin kanssa Alén on toimittanut puukemiassa, sellunkeitossa ja paperinvalmistuksessa käytettäviä analyyttisiä menetelmiä esittelevän perusteoksen.

  • Eero Sjöström & Raimo Alén (toim.): Analytical Methods in Wood Chemistry, Pulping, and Papermaking. Springer-Verlag, 1999. ISBN 978-3540631026
  • Raimo Alén: Papermaking Chemistry. Papermaking Science and Technology, 2007. ISBN 978-9525216240
  • Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä - ominaisuudet ja käyttökohteet. Consalen Consulting, 2009. 2. painos (1. painos 1998). ISBN 978-952-92-5627-3
  • Raimo Alén (toim.): Biorefining of Forest Resources. Paperi ja Puu Oy, 2011.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g All things research[vanhentunut linkki] Tappi Journal, Vol 11, No 9, syyskuu 2012. (PDF) (englanniksi) Viitattu 12.1.2016
  2. ↑ Eloranta, Jari: Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta - Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. Gummerus 1995, s. 148. ISBN 951-34-0622-9.
  3. ↑ Raimo Alén: Soveltava kemia syntyi linkiksi teollisuuteen. (2015). Teoksessa Mari Heikkilä (toim.): Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni. Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta. Jyväskylän yliopisto, 2015, s. 103. ISBN 978-051-39-6303-3
  4. ↑ Jyväskylän yliopisto valitsi uudet dekaanit[vanhentunut linkki] Keskisuomalainen 4.6.2008.
  5. ↑ Jyväskylän yliopiston uudet dekaanit valittu (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2008. Viitattu 12.1.2016.
  6. ↑ a b Keljonlahden kattilan laskelmat kummastuttavat asiantuntijaa Yle Uutiset 30.3.2010. Viitattu 12.1.2015.
  7. ↑ Eloranta (1995), s.117
  8. ↑ a b c LUT has started a bioenergy research project with Brazilian universities (Arkistoitu – Internet Archive) Lappeenrannan tekninen yliopisto, 25.3.2013. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Tutkimusvaliokunnan jäsenet[vanhentunut linkki] FIBIC, 2016. Viitattu 12.1.2016.
  10. ↑ Annual Report 2011 (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, 2011 Viitattu 2.2.2016.
  11. ↑ Itsenäisyyspäivänä 3 776 suomalaista saa kunniamerkin. Helsingin Sanomat, 3.12.2015. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 12.1.2016.
  12. ↑ Kattava yleisteos orgaanisista yhdisteistä (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2009. Viitattu 12.1.2016.

Aiheesta muualla