Eero Sjöström

Eero Vilhelm Sjöström (1. toukokuuta 1924 Helsinki[1] – 15. elokuuta 2019 Helsinki[2]) oli suomalainen kemisti ja professori. Hän toimi Teknillisen korkeakoulun puukemian professorina 1967–1991.[3] Hän oli puukemian uranuurtajia Suomessa.[4]

Nuoruus ja uran alku

Sjöströmin vanhemmat olivat professori Bertil Alfred Sjöström ja Toini Julia Haapanen.[1] Eero Sjöström kirjoitti ylioppilaaksi 1945.[5] Sen jälkeen hän aloitti yliopisto-opinnot ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1949 sekä lisensiaatiksi 1955.[5] Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1955.[5]

Ura

Akateemisen uransa tutkijana Sjöström aloitti 1950–1951 tutkijana Ruotsin puuntutkimusinstituutissa (Svenska träforskningsinstitutet) Tukholmassa.[5] Sen jälkeen hän työskenteli 1951–1954 Chalmersin teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa.[5] Sitten hän palasi takaisin kotimaahan, jossa toimi Orionin tutkimuskemistinä vuodesta 1954 ja ylikemistinä 1955–1959.[5]

Sjöström työskenteli ennen professoriksi siirtymistään vielä 1959–1967 Stora kopparbergs bergslags ab:n keskuslaboratorion osastonjohtajana Falunissa.[5] Hän oli sen ohella vuosina 1957–1964 Helsingin yliopiston analyyttisen kemian dosentti.[5]

Sjöström nimitettiin Teknilliseen korkeakouluun puukemian professoriksi elokuussa 1967.[3] Hän jäi virasta eläkkeelle 1991.[6] Professorin toimen lisäksi Sjöström toimi teollisuuden konsulttina.[5] Lukuvuonna 1981–1982 hän oli vierailevana luennoitsijana Washingtonin yliopistossa Seattlessa.lähde?

Tutkijana

Professori Sjöströmin päätutkimusalue kemistinä oli perinteisen analyyttisen puukemian ohella puun keittokemia.[4] Sjöström teki aikanaan pioneeritutkimusta biomassan jalostuksesta.[4] Sittemmin se nousi 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa jälleen keskeiseksi puunjalostusteollisuuden tutkimuskohteeksi.[4]

Tutkimusuransa aikana Sjöström kirjoitti yli 150 tieteellistä artikkelia, ja hänen nimissään on ollut useita tieteellisiä patentteja.[4] Hän julkaisi artikkeleita puukemian ja selluloosatekniikan lisäksi orgaanis-analyyttisen kemian alalta.[5]

Opetuksen kehittäjä ja oppimateriaalien tuottaja

Sjöström kirjoitti merkittävän osan puukemian suomenkielisestä oppimateriaalista. Hän teki myös pitkän uran opetuksen kehittämisessä professorina Teknillisessä korkeakoulussa. Kun puukemian tutkimus kääntyi 1990-luvulla uudelleen nousuun, sen koulutus laajeni. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa toimi vuosina 1995–2003 erityinen kemiallisen puunjalostuksen maisterikoulutusohjelma.[7] Sjöström on omalla panoksellaan vaikuttanut opetuksen muotoutumiseen Jyväskylässä.

Teoksia

Eero Sjöström toimitti yhdessä professori Raimo Alénin kanssa puukemian, sellunkeiton ja paparinvalmistuksen analyyttisia menetelmiä käsittelevän yleisteoksen, jota on käytetty oppikirjana yliopistokoulutuksessa. Hän kirjoitti myös puukemian oppikirjan sekä julkaisi noin 150 tieteellistä artikkelia.[6]

  • Sjöström, Eero – Alén, Raimo (toim.): Analytical Methods in Wood Chemistry, Pulping, and Papermaking. Springer-Verlag, 1999. ISBN 3-540-63102-X
  • Sjöström, Eero: Wood Chemistry: Fundamentals and Applications. Second editon. Academic Press, 1993. (1. laitos 1981.) ISBN 0-12-647481-8.

Luottamustoimia

Professori Sjöström istui Suomen kemistien seuran hallituksessa 1971–1974.[5] Suomen kemian seuran valtuuskunnassa hän vaikutti vuodesta 1973.[5]

Huomionosoituksia

Jyväskylän yliopisto promovoi toukokuussa 2009 Sjöströmin tieteellisistä saavutuksista puukemian alalla sekä ansioista Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen toiminnan kehittämisessä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.[4] Sjöström on olennaisesti vaikuttanut soveltavan kemian opetukseen ja tutkimukseen Jyväskylän yliopistossa sen jälkeen, kun kemian laitoksen soveltavan kemian osasto vuonna 1989 perustettiin.[8][9]

Perhe ja harrastukset

Eero Sjöström oli naimisissa vuodesta 1954 Kerstin Stephansonin kanssa.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 917.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 1.9.2019, s. C 17.
  3. ↑ a b Pyykkö, Pekka: Luettelo Suomen kemian professoreista 1761–2000. Kemian laitos, Helsingin yliopisto, 1997. Viitattu 12.1.2016.
  4. ↑ a b c d e f JY promovoi 16 kunniatohtoria toukokuussa. (Arkistoitu – Internet Archive) Jyväskylän yliopisto, 2009. Viitattu 12.1.2016.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m Kuka kukin on 1978, s. 918.
  6. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 685. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  7. ↑ Alén, Raimo: ”Soveltava kemia syntyi linkiksi teollisuuteen”, Sattumaa, haperotatteja ja keltainen syklotroni: Aikalaistarinoita Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 50-vuotiselta taipaleelta, s. 103. Toimittanut Mari Heikkilä. Jyväskylän yliopisto, 2015. ISBN 978-051-39-6303-3
  8. ↑ Tiedonjyvä: Jyväskylän yliopiston tiedotuslehti nro 1/2009, s. 21. Lehden verkkoversio (PDF). Viitattu 12.1.2016.
  9. ↑ Eloranta, Jari: Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta: Opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan. Gummerus 1995, s. 119. ISBN 951-34-0622-9.