Raija Siekkinen (oik. Raija-Liisa Hellsten-Laine; 11. helmikuuta 1953 Kotka – 7. helmikuuta 2004 Kotka)[1] oli suomalainen kirjailija. Hän julkaisi novelleja ja romaaneja sekä lastenkirjoja, minkä lisäksi hän kirjoitti kaksi näytelmää, jotka eivät kuitenkaan ole saaneet näyttämötoteutustaan.
Elämä
Raija-Liisa Hellsten syntyi Kotkassa liikkeenharjoittaja Urho Hellstenin ja tämän vaimon merkonomi Lea Hytösen toiseksi lapseksi. Hänellä oli yksi vanhempi sisar, Ritva Hellsten, joka on kirjoittanut sisarusten lapsuudesta vuonna 2014 julkaistun pienoisromaanin Orvot.[2]
Siekkinen opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, kansanrunoudentutkimusta ja filosofiaa valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981. Tämän jälkeen hän työskenteli kirjastovirkailijana ja maakuntamuseon tutkijana. Vuodesta 1984 lähtien hän toimi vapaana kirjailijana.
Yksityiselämä
Siekkinen oli vuosina 1973–1982 naimisissa runoilija Hannu Siekkisen kanssa. Raija Hellsten ja Hannu Siekkinen olivat tavanneet toisensa läänintaiteilija Matti Paavilaisen kirjallisuusluennoilla, joihin Raija Hellsten oli hakeutunut lukioaikanaan. He olivat vielä naimisissa, kun Raija Siekkinen julkaisi ensimmäiset teoksensa, ja tämän vuoksi hän käytti tätä nimeä myös myöhemmissä teoksissaan.[2]
Toisen avioliittonsa Siekkinen solmi vuonna 1988 filosofian kandidaatti Tarmo Laineen kanssa. Siekkisellä ei ollut omia lapsia.[2]
Raija Siekkinen sai surmansa asuntonsa tuhonneessa tulipalossa. Siekkisen viimeisiä vaiheita ovat käyttäneet aiheena teoksissaan Joel Haahtela (Katoamispiste)[3] ja Fredrik Lång (Minä, Dosentti ja Jane)[4].
Tuotanto ja tunnustukset
Suurimman osan Siekkisen tuotannosta muodostavat novellit, joiden keskiössä on usein nainen, joka tarkkailee yksinäisestä näkökulmastaan tapahtumia ja itseään.[5] Novellikokoelmia julkaistiin yhteensä kahdeksan, jotka on julkaistu Novellit-yhteisniteenä vuonna 2007. Proosaa Siekkisen tuotannossa edustaa myös kolme romaania, jotka laajuuksiensa perusteella on luokiteltavissa pienoisromaaneiksi, mikä korostaa Siekkisen tyylin tiiviyttä.
Siekkinen julkaisi aikuisille suunnattujen proosateosten lisäksi myös neljä lastenkirjaa. Hän kirjoitti myös kirja-arvosteluita ja teki suomennoksia.
Kaksi Siekkisen esittämätöntä näytelmää, Illuusio ja Seinät, löytyi keväällä 2013 Kotkan kaupunginteatterista. Seinät-näytelmällä hän osallistui 1989 teatterin kutsukilpailuun, jossa se lunastettiin, mutta jäi esittämättä. Sen teemana on ihmisten vieraus toisilleen, ja se ilmenee näytelmässä keski-ikäisen pariskunnan ja heidän onnettomuudessa kuolevan lapsensa ja tämän isoisän suhteissa. Illuusio oli teatterissa luettavana, mutta sitä ei otettu esitettäväksi.[6]
Siekkinen sai Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1984 ja 1992, Runeberg-palkinnon vuonna 1993 ja Eino Leinon palkinnon vuonna 1998. Hänen novellikokoelmansa Kuinka rakkaus syntyy oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1991.
Bibliografia
Novellikokoelmat
Romaanit
Lastenkirjat
Näytelmät
Palkinnot
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
