Britannian hallinnassa olleen Egyptin ja Turkkiin kuuluneen Palestiinan välinen rajalinja vedettiin Rafahin kaupungin halki vuonna 1906. Raja oli kuitenkin täysin avoin ja käytännössä lähes merkityksetön, kun Gazan kaista vuosina 1949–1967 oli Egyptin hallinnassa, ja sen jälkeenkin vuosina 1967–1982, kun sekä Gaza että Siinai olivat Israelin miehittäminä. Sen sijaan kun Israel vuonna 1982 vetäytyi Siinailta mutta piti Gazaa edelleen miehityksessä, raja suljettiin ja Rafah jaettiin vuoden 1906 rajalinjan kohdalta kahtia. Rajalle pystytettiin piikkilanka-aita, joka monessa tapauksessa erotti samankin perheen jäsenet toisistaan.[3] Lisäksi Israel[4][5][6] ja Egypti[7][8] ovat kumpikin hävittäneet laajoja aivan rajan pinnassa olevia osia kaupungin keskustasta ja karkottaneet sieltä asukkaat muodostaakseen rajalle leveän puskurivyöhykkeen.
Rafahissa sijaitsee ainoa Egyptin ja Gazan alueen välinen rajanylityspaikka. Gazan ainoa lentoasema, Jasser Arafatin kansainvälinen lentoasema, sijaitsi juuri kaupungin eteläpuolella. Se otettiin käyttöön vuonna 1998, mutta vuonna 2001 Israelin sotavoimat hävittivät sen pommeilla ja raivaustraktoreilla sen jälkeen, kun Hamas oli surmannut muutamia israelilaisia sotilaita. lähde?
Rafah on ikivanha kaupunki, jonka nimi on eri aikoina esiintynyt eri muodoissa. Muinaiset egyptiläiset tunsivat sen nimellä "Robihwa", assyrialaiset nimellä "Rafihu". kreikkalainen käyttivät siitä nimeä "Rhaphia" (Ῥαφία), roomalaiset muotoa "Raphia", israelilaiset muotoa "Rafiah" (רפיח) ja kalifaatin aikaiset arabit muotoa "Rafh". Heprealaista muotoa "Rafiah" translitteroituna käytetään nykyisinkin myös englannin kielessä tavallisemman "Rafah" -nimen ohella.[9][10]
Väestökehitys
Vuonna 1922 Rafahin asukasluku oli 599, vuonna 1945 jo 2 200. Vuonna 1982 asukkaita oli noin 10 800.[11]
Vuonna 1997 Rafahissa ja siihen liittyvässä pakolaisleirissä yhteensä oli Palestiinan tilastokeskusviraston (PCBS) mukaan jo 91 181 asukasta, läheisessä Tall as_Sultanissa lisäksi 17 141.[12] Asukkaista 80,3 % oli Palestiinan pakolaisia. Asukkaista oli tuolloin 50,5 % miehiä ja 49,5 % naisia.[13]
Palestiinan tilastotoimiston mukaan Rafahin kaupungin asukasluku vuonna 2006 oli 71 003.[14] Rafahin pakolaisleirin ja Tall-as-Sultan luettiin väestönlaskennassa ei paikkakunniksi, joista edellisen väkiluku oli 59 983, jälkimmäisen 24 418.[14]
Historia
Gazan kaista, Rafah kartan alareunassa
Rafahilla on jo tuhansien vuosien historia takanaan. Varhaisin historiallinen lähde, jossa se mainitaan, on Egyptin faarao Seti I:n ajalta vuodelta 1303 eaa. Se mainitaan myös Shoshenk I:n sotaretkeä Lähi-itään käsittelevissä egyptiläisissä aikakirjoissa vuodelta 925 eaa. Vuonna 720 eaa. Assyrian kuningas Sargon II voitti siellä käydyssä taistelussa egyptiläiset, ja vuonna 217 eaa. Egyptin kuningas Ptolemaios IV voitti Rafian taistelussaSeleukidien valtakunnan kuningas Antiokhos III Suuren.[15] Kyseessä oli yksi suurimmista Lähi-idässä koskaan käydyistä taisteluista, johon osallistui yli 100 000 sotilasta ja satoja norsuja.
800- ja 900-luvuilla ja uudestaan 1100-luvulla kaupunkiin asettui juutalainen yhteisö, mutta 1000-luvulla se lähes hävisi, ja vuonna 1080 loputkin juutalaiset muuttivat Askheloniin. Samaan aikaan siellä asui myös samarialainen yhteisö. Muiden Etelä-Palestiinan kaupunkien tavoin myös Rafahilla oli satamapaikka meren rannalla, nykinen Tell Rafah, vaikka itse kaupunki olikin sisämaassa.[15]
Vuonna 1226 arabialainen maantieteilijä Yaqut al-Hamawi kirjoitti, että Rafah oli arabivaltakunnan alkuaikoina ollut merkittävä kaupunki ja markkinapaikka, jossa oli moskeija ja majataloja. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että hänen omana aikanaan se oli raunioina, mutta toimi edelleen aijubidien postiasemana läheisen Deir al-Balahin kautta Egyptiin johtavan tien varrella.[20]
Osmanien ja egyptiläisten valtakausi
Rafah mainitaan vuonna 1596 osmanien veroluetteloissa yhtenä Gazan hallintoalueeseen kuuluneista paikkakunnista. Siellä asui 15 kotitaloutta, kaikki muslimeja, jotka maksoivat veronsa vehnällä, ohralla, kesän sadolla, satunnaisilla tuloilla, vuohilla ja toisinaan myös mehiläispesinä.[21]
Vuonna 1799 Napoleon Bonaparten johtama Ranskan vallankumouksellinen armeija kulki Egyptiin ja Syyriaan tekemällään sotaretkellä myös Rafahin kautta.
[22]
Rafah oli rajana Egyptin ja Syyrian provinssien välillä. Vuonna 1832 alue tuli osaksi Muhammad Alin hallitsemaa Egyptiä ja pysyi sellaisena vuoteen 1840.
Ranskalainen tutkimusmatkailija Victor Guérin kävi paikalla toukokuussa 1863. Hän kiinnitti huomiota kahteen graniittiseen pylvääseen, joista paikalliset asukkaat käyttivät nimitystä Bab el Medinet, "kaupungin portti".[23] Vuonna 1881 paikalla käynyt Itävallan arkkiherttua Ludwig Salvator kirjoitti: "Harmaiden graniittipylväiden yhä pystyssä olevat jäänteet ovat täällä nähtävissä tieltä, pelloilta ja hiekalta, ja näimme yhden kumollaan maassa osittain hautautuneena.... Pylväät ovat Rafian muinaisen temppelin jäännöksiä, ja niillä on erityinen merkitys arabien silmille, jotka kutsuvat niitä Rafahiksi, sillä ne osoittavat Egyptin ja Syyrian rajan."[24]
Vuonna 1906 Turkki ja Iso-Britannia tekivät Rafahin sopimuksen, jolla vahvistettiin brittiläisen Egyptin ja Turkin välinen raja. Raja kulki Tabasta Rafahiin, jonka se jakoi kahtia, ja tuolloin sovittu raja on nykyisinkin Egyptin rajana Israelia ja Gazan kaistaa vastaan. Sopimuksessa kuitenkin sanottiin, että beduiineilla oli vapaa kulkuoikeus rajan yli.[25]
Brittiläisen mandaattivallan aika
Britit valloittivat Rafahin ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1917 ja käyttivät sitä tukikohtanaan ensimmäisessä hyökkäyksenään Gazaan.
Sodan jälkeen Palestiinasta muodostettiin brittien hallitsema Kansainliiton mandaattialue. Siihen kuului myös se osa Rafahista, joka vuoden 1906 sopimuksen mukaan oli kuulunut Turkille. Vaikka vuonna 1906 sovitun rajan molemmilla puolilla olleet alueet olivat nyt Britannian hallinnassa, raja ei ollut täysin avoin, vaan paikallisten beduiinien kulkua valvottiin. Rajavalvontaa tiukennettiin 1930-luvun puolivälissä, jolloin Rafah rajakaupunkina alkoi toimia kaupan ja paikallisten palvelujen keskuksena.[26]Toisen maailmansodan aikana siitä tuli huomattava brittiläinen sotilastukikohta.[26]
Mandaattihallinnon vuonna 1922 toimeenpaneman väestönlaskennan mukaan Rahafissa oli 599 asukasta, jotka kaikki olivat muslimeja. Vuoteen 1945 mennessä väkiluku oli noussut 2 200:aan. Rafahiin luettiin tuolloin kuuluvaksi 40 579 dunamin laajuinen maa-alue, josta 275 dunamia oli kasteltua kasvimaata, 24 173 dunamia viljan viljelyksessä ja loput 16 131 dunamia viljelemätöntä.[27]
24. helmikuuta 1949 allekirjoitetun aseleposopimuksen mukaisesti Gazan kaista, johon myös Rafah kuului, joutui Egyptin hallintaan. Täten raja Gazan ja Egyptin välillä menetti merkityksensä, ja Rafahin kaupunkiasutus laajeni sen molemmilla puolilla.[26]
Vuoden 1948 sodan jälkeen alueelle perustettiin pakolaisleirejä. Vuoden 1956 sodan aikana sattuneessa välikohtauksessa israelilaiset sotilaat surmasivat 111 henkilöä, joista 103 oli pakolaisia. Yhdistyneet kansakunnat ei pystynyt tarkemmin selvittämään välikohtauksen syitä. [28] Suomalaiset YK:n UNEF-operaation rauhanturvaajat toimivat syksyllä 1957 Rafahin alueella.[29]
Vuonna 1967 Israel valloitti kuuden päivän sodassa sekä Gazan alueen että Siinain, ja täten myös Rafahin kaupunki joutui kokonaisuudessaan Israelin miehittämäksi.
Vuodesta 1967 nykypäivään
Kesällä 1971 Israelin armeija hävitti kenraali Ariel Sharonin johdolla noin 500 taloa Rafahin pakolaisleirillä rakentaakseen kulkuväyliä sotavoimille. Näiden purkutöiden vuoksi melkein 4000 henkilöä joutui muuttamaan.[30] Israel perusti pakolaisten asuttamiseksi Rafahin läheisyyten Brazil- ja Canada -nimiset asuntoalueet, joista Brazil on välittömästi Rafahin eteläpuolella, Canada juuri rajan toisella puolella myöhemmin Egyptille palautetulla alueella. Molemmat nimettiin niiden maiden mukaan (Brasilia ja Kanada), joiden kansalaisista muodostetut YK:n rauhanturvajoukot olivat majoittuneet samoille alueille.[31]
Vuonna 1979 Egypti ja Israel solmivat Camp Davidin rauhansopimuksen, jolla Siinain alue palautettiin Egyptille. Raja jakoi jälleen Rafahin kaupungin kahtia samasta kohdasta kuin vuonna 1906 vahvistettu Egyptin ja Osmanien valtakunnan välinen raja.[32] Raja suljettiin piikkilankaestein, jotka monessa tapauksessa erottivat saman perheenkin eri jäsenet toisistaan eri puolille rajaa. Monia aivan rajan pinnassa sijainneita rakennuksia myös purettiin, virallisen selityksen mukaan turvallisuussyistä. Pakolaisia varten vuonna 1971 perustettu Canada jäi Egyptin puolelle, ja sinne sijoitetut pakolaiset jouduttiin sopimuksen mukaisesti siirtämään Gazan alueelle, jonne heitä varten rakennettiin Rafahin luoteispuolelle uusi asutusalue Tel al-Sultan.[31] Rafahista tuli yksi kolmesta Egyptin ja Israelin välisen ylityspaikasta.[3][26]
Toukokuussa 2004 silloisen pääministeri Ariel Sharonin johtama Israelin hallitus päätti vielä purkaa joukon taloja Rafahista rajan läheisyydestä Tämän vuoksi hän saikin kutsumanimen "The bulldozer" ("Puskutraktori").[33]
Syyskuussa 2005 Israel vetäytyi Gazasta, ja Rafah jäi jaetuksi Egyptin ja Palestiinalaishallinnon kesken. Raja pysyi edelleen suljettuna, mutta salakuljettajat alkoivat kaivaa rajaesteiden ali tunneleita, joiden kautta tavaroita ja henkilöitä voitiin kuljettaa.[34]
Rafain rajanylityspaikkaa vartioivat aikaisemmin Israelin sotavoimat, mutta sen valvonta siirrettiin Palestiinalaishallinnolle syyskuussa 2005 osana Israelin vetäytymistä Gazan kaistalta. Euroopan unionin asettama komissio alkoi valvoa rajaliikennettä marraskuussa 2005 yhdessä Israelin turvallisuusjoukkojen kanssa, ja huhtikuussa 2006 Palestiinalaishallinnon päämies Mahmoud Abbasin presidentillinen vartiokaarti otti valvonnan vastuulleen Palestiinan puolella.[36] Egyptin puolella valvonnasta vastaa Egyptin ja Israelin välisen sopimuksen mukaisesti 750 rajavartijaa. Sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 2005 Yhdysvaltain vaatimuksesta, ja siinä selitetään, että sopimus on tehty Israelin turvallisuusvaatimusten vuoksi.
↑Joseph Bingham: Origines Ecclesiasticae; Or the Antiquities of the Christian Church and Other Works: In Nine Volumes, Volume 3, s. 61. Straker, 1843. Teoksen verkkoversio.
↑Claudine Dauphin: La Palestine byzantine, Peuplement et Populations, Volume III: Catalogue, s. 953. Oxford: Archeopress, 1998. (ranskaksi)
↑Tadrous Y. Malaty: Introduction to the Coptic Orthodox Church OrthodoxEbooks, s. 13. Määritä julkaisija!Teoksen verkkoversio.
↑Al Biladhiru: Palestine under the Moslems. (Lainaus le Strangen teoksessa vuodelta 1890) The Library of the University of Toronto. Teoksen verkkoversio.
↑ abLe Strange: Palestine under the Moslems Sivu = 517. The Library of the University of Toronto, 1890. Teoksen verkkoversio.
↑Wolf-Dieter Hütteroth, Abdulfattah Kamal: Historical Geography of Palestine, Transjordan and Southern Syria in the Late 16th Century, s. 150. Erlanger Geographische Arbeiten, Sonderband 5. Erlangen, Germany: Vorstand der Fränkischen Geographischen Gesellschaft, 1977. ISBN 3-920405-41-2
↑Philip Dwyer: Napoleon - The Path TO Power 1769-1799, s. 415. Bloomsbury, 2007. ISBN 978-0-7475-7490-3
↑Victor Guérin: Description Géographique Historique et Archéologique de la Palestine, s. 233–235. Määritä julkaisija!233 Teoksen verkkoversio.
↑Ludwig Salvator, Itävallan arkkiherttua: The Caravan Route between Egypt and Syria, s. 54. Chatto & Windus, 1881. 54 Teoksen verkkoversio.
↑Jean-Pierre Filiu: ”The Islamic Era”, Gaza, a History, s. 31–32. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-020189-0
↑ abcdNurit Kliot: The Evolution of the Egypt-Israel Boundary: From Colonial Foundations to Peaceful Borders. Boundary and Territory Briefing, 1995, 1. vsk, nro 8, s. 3, 9, 18. Artikkelin verkkoversio.
