Rēzekne (latg.Rēzekne eli Rēzne, saks.Rositten) on kaupunki Latviassa itäisellä Latgallian alueella.[1][2] Kaupunki sijaitsee 242 kilometriä Latvian pääkaupungista Riiasta itään ja siellä oli 34 912 asukasta vuonna 2010.
Rēzekne on rakennettu seitsemälle kukkulalle ja se sijaitsee vanhan LiettuastaPihkovaan johtavan reitin varrella. Paikalla lienee ollut ensimmäisen vuosituhannen lopulta alkaen latgallien linnoitus, jonka rauniot ovat edelleen nähtävillä.lähde? Nykyäänkin Rēzekne on liikenteellisesti merkittävä, sillä se sijaitsee Pietari–Varsova- ja Moskova–Riika-rautateiden risteyskohdassa.[2]
Nykyisen Latgalen alueen keskiosassa sijaitseva Rēzekne oli ensimmäisellä vuosituhannella itämerensuomalaisten asuma-alueen etelärajalla. Balttilaisetlatgallit saapuivat seudulle etelästä ja lounaasta viimeistään 700-luvulla. Historioitsijoiden mukaan latgallit perustivat Rēzekne-joen rantaan linnan ehkä 800-luvun loppupuolella, ja se säilyi heidän linnoituksenaan aina 1200-luvun puolivälin saksalaisten hyökkäykseen asti. Tuolloin Saksalaisen ritarikunnan kanssa yhteistyössä toiminut Kalparitaristo valtasi Latgalen tuhoten Rēzeknen linnan ja käännyttäen latvialaiset kristinuskoon. Ristiretkeläiset pystyttivät tilalle oman linnansa sekä kyläkunnan.lähde?
Paikan nimi mainitaan ensi kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1285. Saksaksi Rēzekne on Rositten. Tästä tulee ensimmäinen venäjänkielinen nimi Rozitten (Розиттен), joka vaihtui vuonna 1893 muotoon Režitsa ja 1917 nykyiseen muotoonsa Rezekne (Резекне), joka sama kuin latinalainen muoto Rezekne.lähde? Puolaksi nimi on Rzeżyca ja viroksi Räisaku. Latgallin murteella sen nimi on Rēzne. Paikalla ollut ritarikunnan asutus tuhoutui liiviläissodissa ja seutu siirtyi Puola-Liettuan hallintaan vuonna 1582, minkä jälkeen paikalle rakennettiin uusi kaupunki. Se sai Puolalta 1600-luvulla niin sanotut Magdeburgin oikeudet, jotka perustuivat vanhaan saksalaiseen lakiin ja antoivat kaupungille tietyt itsehallinnolliset oikeudet vastaten siis kaupunkioikeuksien saamista.
Venäjän vallan aika
Rēzekne joutui osaksi Venäjän keisarikuntaa ensimmäisessä Puolan jaossa vuonna 1773. Venäjän vallan aikana latgallit joutuivat venäläistämistoimenpiteiden kohteeksi vuodesta 1831 alkaen, ja muun muassa latgallin kielen käyttö oli kokonaan kielletty. Venäläistäminen päättyi vasta 1904, mikä merkitsi kulttuurin elpymistä. Kaupankäynnin kannalta aika oli kuitenkin hyvää, sillä Pietarin ja Varsovan välille 1836 rakennettu maantie ja 1861 avattu rautatie toivat suuren määrän liikennettä, erityisesti Rēzeknen muututtua risteysasemaksi. Väkiluku kasvoi ja 1800-luvun lopussa Rēzeknessä oli jo yli 10 000 asukasta.lähde?
Venäjän vallan aikana Latgalli oli erossa muusta Latviasta, sillä puolan jakojen seurauksena se oli osa Vitebskin maakuntaa. Vallankumouksen aikaan 1917 Rēzeknessä kokoontunut Latgalian latvialaisten kongressi kannatti liittymistä yhteen muiden Latvian osien kanssa. Tämä toteutuikin pian, kun Latvia itsenäistyi ja Latgalli tuli kokonaisuudessaan uuden valtion osaksi.
Itsenäisyys ja 1900-luku
Itsenäisen Latvian aikana Rēzekne oli kulttuuriltaan rikas ja uudenaikainen kaupunki. Se tarjosi monipuolista koulutusta ja siellä oli lukiot latvialaisille, venäläisille, puolalaisille ja juutalaisille. Rēzekne sai maineen puisto- ja puutarhakaupunkina, mutta myös rakentaminen kiihtyi nopeasti etenkin 1920-luvulla. Myös latgallin kieltä tuettiin ja sitä käytettiin Rēzeknessäkin opetuskielenä.
Toinen maailmansota tuhosi Rēzekneä pahasti. Suurin osa kaupungin rakennuksista tuhoutui ja se kärsi enemmän vaurioita kuin useimmat muut Baltian maiden kaupungit. Keväällä 1944 Neuvostoliiton ilmapommitukset tuhosivat suuren osan kaupunkia ja kesällä vetäytyvät saksalaiset tekivät oman osansa räjäyttämällä loputkin merkittävät rakennukset. Ennen sotaa Rēzeknessä oli elänyt 13 000 asukasta, sodan jälkeen jäljellä oli enää 5 000.
Muun Latvian tavoin Rēzekne joutui Neuvostoliiton miehittämäksi, joka ei juurikaan välittänyt kaupungin kärsimien tuhojen kunnostamisesta ennen kuin 1950-luvun ollessa jo pitkällä. Tällöin jälleenrakennus alkoi voimakkaalla painotuksella teollisuuslaitoksiin, ja Rēzeknestä tuli teollisuuskaupunki. Voimakas teollinen kehitys toi neuvostovuosikymmeninä talouskasvua, ja kaupunkiin muutti suuri määrä työntekijöitä erityisesti Venäjältä. Tämä väestönkasvu muutti väestörakenteen niin, että eräässä vaiheessa selvästi yli puolet kaupunkilaisista oli venäläisiä. Vasta 1980-luvulla alettiin teollisuuden lisäksi rakentaa enemmälti myös muita rakennuksia.
Latvia itsenäistyi jälleen vuonna 1991, jolloin kaupungin väkiluku oli jatkuneen kasvun seurauksena huipussaan, noin 43 000 asukkaassa. Tämän jälkeen se on hitaasti laskenut lähinnä venäläisten maastamuuton seurauksena. Kuitenkin vielä vuonna 1998 asukkaita oli noin 41 000, heistä 54 prosenttia venäläisiä ja 40 prosenttia latvialaisia. Uuden itsenäisyyden aikana kulttuurillinen toiminta on jälleen elpynyt, vaikka latgallin murre onkin vaihtunut kaupungissa latviaan. Rēzekne oli Rēzeknen läänin keskus vuoteen 2009, jolloin läänijaosta luovuttiin.
Talouselämä ja liikenne
Taloudellisesti Rēzekne on keskittynyt rautateiden ympärille. Rēzeknen kaupungissa on kaksi rautatieasemaa: Rēzekne I on vanhan Pietari–Varsova-pääradan varrella ja Rēzekne II Riika–Moskova-radan varrella.[3][4][5] Kansainvälisiä matkustajajunia on neljä paria: kaksi Riiasta Moskovaan (via Rēzekne-2), yksi Riiasta Pietariin (via Rēzekne-1) ja yksi Vilnasta Pietariin (via Rēzekne-1).[6] Tavaraliikenne on vilkasta erityisesti Riika–Moskova-radalla. Venäjän kauttakulkuliikenne Latvian satamiin kulkee enimmäkseen tätä kautta.
Koko Latgallin alue Itä-Latviassa on maan ja itse asiassa koko Euroopan unionin köyhintä aluetta.lähde? Tämä on perua neuvostoajoilta, jolloin Rēzekneä ja muita kaupunkeja kehitettiin pelkästään teollisuuden tarpeisiin, ja kun alueen teollisuus on Neuvostoliiton hajottua suurelta osin vanhentunut, se ei enää vaurastuta seutua senkään vertaa kuin ennen. Kuitenkin esimerkiksi työllisyys on varsin korkea, ja alue on näyttänyt pystyvän hyödyntämään sille suunnatut kehitysvarat ainakin jossain määrin.
Uskonto ja kulttuuri
Kaupungissa on paitsi Latvian valtauskonnon luterilaisuuden tunnustajia, myös suuri määrä venäläisiä ortodokseja. Erityispiirteenä siellä, kuten koko Latgalliassa, on vahva katolisuus. Latgalleista monet tunnustavat katolista uskoa, toisin kuin muut latvialaiset. Myös paavi Johannes Paavali II vieraili vuonna 1993 Rēzeknessä.
Kaupungissa on tunnettu patsas nimeltä Latgales Māra, jonka suunnitteli Leons Tomašickis kunnioittamaan Latvian itsenäisyyttä. Neuvostoliitto tuhosi patsaan, mutta se pystytettiin jälleen vuonna 1992.
↑ abЕ.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
↑Interactive Local Train Traffic Timetable (Latvian rautateiden (LDz) sisäisen liikenteen aikatauluhaku. Huom. Haussa ei näytetä kansainvälisiä reittejä!) Latvijas dzelzceļš, LDz. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi), (latviaksi) tai (venäjäksi)
↑International Timetable and Ticket purchase via the Internet (Kansainvälisen liikenteen aikatauluhaku ja lippujen osto, liput noudettava LDz:n asemalta Latviassa. Haku ei näytä kaikkia muiden junayhtiöiden junia, esim. Daugavpilsistä Vilnaan vievä yhteys puuttuu) Latvijas dzelzceļš, LDz. Arkistoitu 9.10.2011. Viitattu 18.7.2012. (englanniksi), (latviaksi) tai (venäjäksi)
