Qala-e Jangin taistelu oli Afganistanin sodan aikainen Talibanin ja al-Qaidan vangiksi otettujen jäsenten 25. marraskuuta 2001 alkanut kapina Qala-e Jangin vankilalla. Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan erikoisjoukkojen ja ilmavoimien tukemien Pohjoisen liiton taistelijoiden onnistui lopulta vallata vankila takaisin viimeisten kapinallisten antautuessa 1. joulukuuta.

Qala-e Jangin vankila on vana 1800-luvun linnoitus Mazar-e Šarifin kaupungin länsipuolella Afganistanin pohjoisosassa. Linnoitus oli Talibania vastaan taistelleen Pohjoisen liiton komentaja Abd al-Rašid Dostumin päämaja. Yhdysvaltojen johtaman liittouman hyökättyä Afganistaniin vuonna 2001 linnoitukseen päätyi vankeina satoja Mazar-e Šarifin taistelun jälkeen vangeiksi jääneitä Talibanin ja al-Qaidan taistelijoita.^[1]

24. marraskuuta 2001 suuri joukko Talibanin taistelijoita oli antautunut Dostumin joukoille Konduzin kaupungissa. Dostum oli tarjonnut antautumisehdot, joiden mukaan afganistanilaiset taistelijat pääsisivät vapaaksi, mutta heidän joukossaan olleet noin 300 ulkomaalaista taistelijaa tuli luovuttaa vangeiksi. Ulkomaalaisille taistelijoille ei oltu kerrottu sopimuksesta etukäteen, vaan he olivat antautuneet muiden mukana luullen pääsevänsä vapaiksi. Vapaaksi pääsyn sijaan heidät kyyditettiin Qala-e Jangin vankilaan. Monet vangiksi otetuista olettivat nyt joutuvansa kidutetuksi ja surmatuksi. Osa oli myös onnistunut salakuljettamaan mukanaan aseita vankilaan. Vangit surmasivat salakuljetetuilla käsikranaateilla kaksi Pohjoisen liiton upseeria. Tästä raivostuneet vartijat sulloivat vankeja vanhempien Taliban-vankien sekaan ilman ruokaa ja vettä täysiin selleihin.^[1]

Qala-e Jangin taistelu alkoi aamulla 25. marraskuuta 2001. Taistelun alun yksityiskohdat eivät ole täysin selviä. Aamulla vankeja oli siirretty vankilarakennuksesta ulos ja heidät oli pantu istumaan ulkona. Paikalla olleet muutamat vartijat alkoivat sitoa vankeja ja kuljettamaan heitä pienissä ryhmissä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eli CIA:n kahden agentin Johnny "Mike" Spannin ja Dave Tysonin haastateltaviksi. CIA halusi kerätä tietoa al-Qaidasta ja etenkin Osama bin Ladenin mahdollisesta oleskelupaikasta. Tilanteen edetessä osa vangeista otti esiin piilotettuja aseita ja vartijat lyötiin ylivoimalla. Vankilaa vyöryttävät vangit surmasivat Spannin, josta tuli Afganistanin sodan ensimmäinen kaatunut yhdysvaltalainen. Tyson pääsi pakenemaan.^[1]

Vangit olivat saaneet lisää aseita vartijoilta ja vankilassa puhkesi ankara tulitaistelu. Vielä selleissään olleita vankeja vapautettiin. Jossakin vaiheessa vankien onnistui vallata vankilan asevarasto, jolta he saivat esimerkiksi sinkoja ja kiväärejä. Tällä välin Pohjoisen liiton taistelijat kokosivat joukkonsa ja aloittivat oman vastahyökkäyksensä. Heitä tuki vankilalle saapuneet kaksi Pohjoisen liiton panssarivaunua. CIA:n agentti Tyson oli loukussa vankilan osassa erään saksalaisen kuvausryhmän kuvaajien kanssa. Hän sai pyydettyä apua Yhdysvaltain lähetystöltä Taškentissa. Paikalle lähetettiin brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia erikoisjoukkoja nopean toiminnan joukoista. Erikoisjoukot osallistuivat taisteluun ja ohjasivat F-18 Hornet -lentokoneesta tehtyä ilmaiskua vankilan asevarastoon. Ilmaisku ei osunut, mutta monet kapinoivat vangit suojautuivat vankilan tallin kellariin. Tyson ja kuvausryhmä pakenivat samaan aikaan vankilan muurin yli. Tästä tietämättömät erikoisjoukot iskivät vankilaan pelastaakseen Tysonin, joka oli jo kadonnut paikalta.^[1]

Vangit tekivät vastarintaa vielä useiden päivien ajan huolimatta Pohjoisen liiton panssarivaunujen ja kranaatinheitinten tulesta. Yhdysvaltojen ilmavoimien tekemä isku osui omiin liittolaisiin surmaten tai haavoittaen useita. Myöhemmin taistelua tuki kuitenkin vielä ilmavoimien Lockheed AC-130 -tulitukikone. Lopulta tehtiin viimeinen Pohjoisen liiton, sekä brittien ja yhdysvaltojen erikoisjoukkojen rynnäkkö. Vankilan tallin kellari sytytettiin tuleen öljyllä ja lopulta se täytettiin kylmällä vedellä..^[1] Viimeiset vankilan kapinoitsijat antautuivat lopulta 1. joulukuuta.^[2] Taistelun jälkeen jälleenvangittiin 86 henkilöä, heidän joukossaan esimerkiksi yhdysvaltalainen jihadisti John Walker Lindh.^[1]

Pohjoisen liitto oli menettänyt taistelun aikana noin 40–50 taistelijaa kaatuneena. Johnny Spann oli ainut kaatunut yhdysvaltalainen. Vankeja kuoli eri arvioiden mukaan 200–500. Monet heistä olivat Afganistanin ulkomaalaisia taistelijoita. Taistelu herätti pian arvostelua. Esimerkiksi Amnesty International kyseenalaisti voimankäytön suhteellisuuden ja vaati tapauksen tutkintaa. Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyivät tutkinnasta todeten toiminnan olleen kansainvälisten lakien mukaista.^[1]

Monet vankilan vangit päätyivät Kuubassa sijaitsevalle Yhdysvaltain Guantanamo Bayn tukikohdan Camp X-Rayn vankileirille. Yhdysvaltalainen John Walker Lindh sai myöhemmin oikeudessa 20 vuoden vankeustuomion.^[1]