Pyhän Jaakobin katedraali (kroatiaksiKatedrala svetog Jakova) on Kroatian katolisen kirkon katedraaliŠibenikissä. Se on myös Šibenikin hiippakunnan piispanistuin.[1] Katedraali lisättiin UNESCOnmaailmanperintöluetteloon vuonna 2000.[2] Se sijaitsee Dalmatian rannikolla, ja todistaa kulttuurivaihtoa Dlamatian, Pohjois-Italian ja Toscanan välillä 1400- ja 1500-luvuilla.[3]
Kirkon rakentamisesta päätettiin vuonna 1402 ja se rakennettiin kolmessa vaiheessa vuosien 1431 ja 1535 välillä. Rakennuksessa sulautuvat yhteen eri rakentamisvaiheiden tyylilliset elementit.[3] Kirkko rakennettiin kivestä, joka tuotiin läheisiltä saarilta. Se on todennäköisesti maailman suurin kirkkorakennus, joka on rakennettu kokonaan kivestä ilman puusta tai tiilestä tehtyjä tukielementtejä.[5]
Šibenikin kaupunginvaltuusto päätti antaa 1441 työn Venetsiassa työskenneelle kroatialaiselle arkkitehdille, Zadarissa syntyneelle Juraj Dalmatinacille, joka tunnetaan myös italialaisella nimellä Giorgio da Sebenico. Vuosina 1441–1473 Dalmatinacin johdolla katedraalia laajennettiin lisäämällä sivulaiva ja apsis, kupolia varten valmistettiin rakenteet ja kirkkoon lisättiin lukuisia kivisiä veistoskoristeita. Dalmatinac oli rakennustöiden johdossa kuolemaansa saakka vuonna 1473 ja katedraalista tuli hänen mestariteoksensa. Toisen rakennusvaiheen kirkko on siirtymävaihetta goottilaisen ja renessanssityylin välillä.[3][5]
Kolmatta vaihetta 1477–1505 johti toscanalainen Niccolò di Giovanni Fiorentino ("Niccolò Firenzeläinen"). Hän jatkoi katedraalia renessanssityylisenä viimeistellen kupolin, pyhimysten veistokset, katon ja julkisivun yläosan. Fiorentino rakensi myös triforion ja työskenteli katedraalin pääkuoren ja alttariosan parissa. Fiorentinon kuoltua 1505 venetsialaiset ja paikalliset käsityöläiset jatkoivat rakennustyötä. Katedraali vihittiin käyttöön 1555.[3]
Kirkko vaurioitui pahoin sekä toisessa maailmansodassa että vuonna 1991 serbialaisten pommittaessa Šibenikia. Vauriot on sittemmin korjattu alkuperäisiä materiaaleja ja tekniikoita kunnioittaen.[6]
Arkkitehtuuri
Katedraali sijaitsee meren läheisyydessä Šibenikin kaupungin entisellä keskusaukiolla. Kirkon eteläpuolella on kirkkopalatsi ja aukion muilla reunoilla renessanssityylisiä entisiä hallintorakennuksia. Goottilaista pääaukiolle avautuvaa pohjoista ovea reunustavat italialaisen mestarin Bonino Milanolaisen veistämien leijonien tukemat pylväät, joiden päälle on kuvattu Aatami ja Eeva. Kirkon läntinen ovi on koristeltu viimeisen tuomion kuvauksella.[3]
Kirkon ulkopuolen omaleimaisin elementti ovat sen takapuolen seinustaa kiertävät 72 kivistä päätä, joiden kerrotaan kuvaavan aikansa merkittäviä Šibenikin asukkaita.[3][4]
Pohjoispuolen ulkoseinällä on myös kahden poikahahmon pitelemä teksti, jonka alaosaan mestari Dalmatinac kaiverrutti oman puumerkkinsä ”Hoc opus cuvarum fecit magister Georgius Mathei Dalmaticus”, vapaasti käännettynä ”tämän työn teki mestari Juraj Matvejev Dalmatinac.”[3][4]
Kirkon sisäpuolen hallitsevat elementit ovat erittäin korkea keskilaiva ja kiviset veistokset. Keskilaivassa ennen korotettua takaosaa on kupoli, jonka sisäkatto nousee 32 metrin korkeuteen. Kivinen kaarikatto on rakennettu 7–12 senttimetriä paksuista kivisistä laatoista. Kaksi kasvimotiiveilla koristeltua goottilaista pylväsrivistöä erottavat katedraalin kaksi sivulaivaa. Kirkon takaosa on hieman korotettu ja erottuu väreillään ja koristelullaan selvästi tavalliselle kansalle tarkoitetusta kirkon etuosasta.[3][4]
↑Šibenik (Croatia) - No 963 - Nomination documentation. UNESCO World Heritage Centre, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.10.2020). (englanniksi)
↑ abcdefghiŠibenik (Croatia) - Advisory Body Evaluation (ICOMOS). UNESCO World Heritage Centre, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.10.2020). (englanniksi)