PopMart Tour oli irlantilaisen rock-yhtye U2:n vuosina 1997–1998 järjestämä kiertue, joka seurasi yhtyeen vuoden 1997 studioalbumia Pop. Kiertueella U2 konsertoi stadioneilla ja tapahtumapuistoissa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa, Aasiassa ja Afrikassa. PopMart Tourin myötä U2 saapui konsertoimaan myös Suomeen ensimmäisen kerran sitten vuoden 1982, kun yhtye esiintyi Helsingin olympiastadionilla vuoden 1997 elokuussa. Tyyliltään kiertue oli jatkoa U2:n edelliselle kiertueelle, Zoo TV Tourille. PopMart Tour teki pilkkaa muun muassa populaarikulttuurista, kaupallisuudesta ja konsumerismista: sen nimen Mart-osa ivailee tuhlaavaisuudelle, ja U2:n kiertueesta järjestämä tiedotustilaisuus pidettiin New Yorkissa Kmart-tavaratalossa.
Lavarakennelmansa puolesta PopMart Tour oli jopa massiiviseksi luonnehdittua Zoo TV Touria monimutkaisempi ja suurempi kokonaisuus. PopMart-lavarakennelmassa oli mukana muun muassa 46 metriä korkea LED-näyttö, 30 metriä korkea kultainen holvikaari ja sitruunan muotoinen diskopallo.[1] Myös U2:n lavapukeutuminen mukaili jo Zoo TV Tourin aloittamaa roolileikkiä: kitaristi The Edge oli pukeutunut cowboyksi, rumpali Larry Mullen Jr. sotilaaksi ja basisti Adam Clayton vangiksi tai rakennustyöläiseksi. Laulaja Bonon asusteet vaihtelivat nahka-asusta Fidel Castro -tyyliseen univormuun.
U2 esiintyi PopMart Tourin aikana lähes neljälle miljoonalle kuulijalle, ja kiertue vei yhtyeen ensimmäisen kerran esiintymään Etelä-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan ja Israeliin. 93 konserttia kattanut kiertue käynnistyi Nevadan Whitneysta vuoden 1997 huhtikuussa ja päättyi Johannesburgiin maaliskuussa 1998. U2:n manageri Paul McGuinness oli järjestänyt kiertueen alkavaksi kesken Pop-albumin työstämisen, joten yhtyeen aika harjoitteluun ja valmistautumiseen kiertuetta varten oli rajallinen.
Konsertit alkoivat yleensä näin: U2 turvamiesten ympäröimänä marssi yleisön halki, lavalle päästyään The Edge, Adam Clayton ja Larry Mullen jr. alkoivat valmistautua soittamaan samalla kun Bono lämmitteli yleisöä sparraten kuin nyrkkeilijä. Lämmittelijää yhtyeellä ei ollut, ainoa musiikki mitä yleisö kuuli ennen U2:sta, oli M-yhtyeen PopMuzik, jota U2 oli miksannut. U2:n ensimmäinen kappale oli poikkeuksetta MOFO. Lavashow'n täydensi lavasteiden valoshow, mutta myös televisio, joka näytti populaarikulttuurin kuvia, kuten Andy Warholin maalauksia, pätkiä piirretyistä ja animoituja värikkäitä kuvia, jotka liikkuivat musiikin tahtiin.
Kiertue ja levy saivat aluksi huonot arvostelut kriitikoilta, koska Pop oli lanseerattu liian aikaisin, eikä U2 saanut harjoitella kappaleita tarpeeksi, ne eivät toimineet kiertueella niin hyvin, kuten aikaisempien kiertueiden kappaleet. mm. Las Vegasissa U2 joutui keskeyttämään ja aloittamaan Staring at the Sunin alusta lukuisten virheiden takia. Eurooppaan saavuttua kappaleet toimivat paremmin ja eurooppalaiset lehdet arvostelivat kiertueen mainioksi. Toisaalta yhtyeen fanit eivät sisäistäneet kiertueen "vitsiä" ja tunsivat että U2 oli pettänyt heidät pukeutumalla oudosti, esittämällä kappaleita huonosti ja laulamalla karaokea.
Kiertue videoitiin kahdesti, Mexico Cityssä vuonna 1998 ja Helsingissä vuonna 1997. Näistä Mexico Cityn konsertti on julkaistu VHS:nä (PopMart Live From Mexico City) ja on liikkunut huhuja, että Mexico City julkaistaisiin DVD:nä fanien pyynnöstä. Mexico Cityn konsertista on julkaistu myös live-cd, joka on tosin saatavilla vain Propaganda-sivuston jäsenille. Kriitikoiden mielestä tosin Helsingin keikka oli yksi U2:n parhaimmista PopMartin aikana. Helsingin konsertista on julkaistu kaksi musiikkivideota, Please ja MOFO.
Lähteet
- ↑ McCormick (2006), s. 270–271
