Laurence Joseph Mullen Jr. syntyi 31. lokakuuta 1961 Artanessa, Dublinissa. Mullen oli perheensä toinen lapsi ja ainoa poika: hänen lisäkseen perheeseen lukeutuivat isosisko Cecilia sekä nuorempi sisko Mary, joka menehtyi vuonna 1973.[5] Hänen vanhempansa olivat virkamiehenä työskennellyt isä Laurence Joseph Mullen Sr. ja äiti Maureen Mullen (o.s. Gaffney). Maureen Mullen menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1978.[5] Mullenin perhe asui Artanessa osoitteessa 60 Rosemount Avenue.[1][1]
Kahdeksanvuotiaana Mullen kävi musiikkikoulussa, jossa hän opetteli pianonsoittoa. Hän ei kuitenkaan ollut innostunut musiikinteorian tai pianon skaalojen opiskelemisesta, ja lopetti pianonsoiton ollessaan yhdeksänvuotias.[1] Hän on sittemmin soittanut kosketinsoittimiaU2:n Vertigo Tour -kiertueellakappaleessa ”Yahweh”.[1] Tällöin Mullen aloitti rumpujensoiton irlantilaisen rumpaliJoe Bonnien, ja myöhemmin myös tämän tytär Monican, opetuksessa.[1] Ensimmäisen oman rumpusettinsä Mullen sai vuonna 1973, kun hänen siskonsa Cecilia osti hänelle 17 puntaa maksaneen rumpusetin.[1] Mullen lopetti rumpujensoiton opettelun Monica Bonnien alaisuudessa, ja hän onkin suurimmaksi osaksi itseoppinut rumpali.[1]
Mullen soitti nuorena isänsä ehdotuksesta myös Artane Boys Band -soittokunnan rumpalina.[5] Mullenin tausta soittokunnan rumpalina on vaikuttanut merkittävästi hänen soittotyylinsä kehittymiseen, mikä on havaittavissa esimerkiksi U2:n kappaleen ”Sunday Bloody Sunday” rytmikkäässä ja sotilasvaikutteisissa rumpuosuuksissa.[6] Mullen lopetti soittokunnassa soittamisen sen jälkeen, kun muu soittokunta pyysi häntä leikkaamaan olkapäille ulottuneet hiuksensa.[5] Soittokunnan ohella Mullen soitti myös postialan työntekijöiden liiton yhtyeessä, josta hän oli saanut paikan isänsä avustuksella.[1]
Mullen opiskeli Mount Temple Comprehensive Schoolissa ja isänsä ehdotuksesta vei koulunsa ilmoitustaululle vuoden 1976 syksyllä ilmoituksen, jossa kerrottiin ”rumpalin etsivän muusikoita yhtyeen perustamiseksi”.[5][1] Ilmoitukseen vastasivat muun muassa Paul Hewson, veljekset David ja Dik Evans, Adam Clayton sekä Mullenin ystävät Ivan McCormick ja Peter Martin. He kokoontuivat ensimmäisen kerran yhteen 25. syyskuuta 1976 Mullenin kodin keittiössä Rosemount Avenuella,[1] ja yhtyeen nimi oli alun perin The Larry Mullen Band.
Perustetun kokoonpanon nimi vaihtui pian muotoon Feedback. McCormick ja Martin jättivät yhtyeen jo varhaisessa vaiheessa, minkä jälkeen nimi vaihtui muotoon The Hype.[6] Myös Dik Evans erosi yhtyeestä, ja hänen viimeistä esiintymistään edeltäneenä aikana nimi vaihtui muotoon U2.[6] U2:n muodostivat nyt rumpali Mullen, basisti Adam Clayton, kitaristi David ”The Edge” Evans ja laulaja Paul ”Bono” Hewson.
Mullen teki ensiesiintymisensä näyttelijänäPhil Joanoun ohjaamassa elokuvassa Entropy, jossa hän esiintyi omana itsenään. Vuonna 2011 hän näytteli ja oli mukana myös tuottajan roolissa elokuvassa Man on the Train,[8] joka on uusintaversio ranskalaisesta L’Homme du Train -elokuvasta.[3] Vuonna 2013 Mullenilla oli rooli elokuvassa Tuhat kertaa hyvää yötä, joka palkittiin muun muassa Montrealin elokuvajuhlilla vuoden 2013 syyskuussa.[9]
Yksityiselämä
Mullen tapasi pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Ann Achesonin opiskellessaan ensimmäistä vuottaan Mount Temple Comprehensive Schoolissa, ja hänellä on Achesonin kanssa kolme lasta: poika Aaron Elvis (syntynyt 4. lokakuuta 1995), tytär Ava (syntynyt 23. joulukuuta 1998) ja poika Ezra (syntynyt helmikuussa 2001).[1] Mullen on tavanomaisesti pitänyt perhe-elämänsä yksityisenä, ja hän on puhunut haastatteluissa yksityiselämäänsä liittyvistä asioista vain harvoin.[1] Hän on irlantilaisen näyttelijä Conor Mulleninserkku.
↑O’Brien, Brendan: Here We Go AgainIrish Examiner. 16.11.2011. irishexaminer.com. ”Old favourites like Put ’Em Under Pressure were pumped out over the PA system, a new generation of fans experienced their first attempt at the Mexican Wave and punters entertained themselves by floating paper aeroplanes onto the pitch. It was that kind of evening: Giddy and childish and wonderful.” Viitattu 20.3.2018.
