PROFILPELAJAR.COM

Tämä artikkeli käsittelee suomalaista mytologiaa. Pohjolan tytär on myös Jean Sibeliuksen sävellys.

Pohjolan tyttäret eli Pohjolan neidot (tai Pohjan neidot, Pohjan tyttäret) ovat kalevalaisen runouden ja siten Kalevalankin ihmeellisiä ja vaikeasti tavoitettavia neitoja, jotka oleskelevat Pohjolassa tai jopa taivaalla. Yleensä nämä kerrotaan itsensä Pohjolan emännän Louhen tyttäriksi. Pohjolan tyttäristä ja kilpakosinnasta lauletaan Kalevalan 5., 8., 13.–14., 18.–19., 22., 24., 32.–33. ja 38. runoissa^[1].

Pohjolan tyttäret ovat maankuuluja kauneudestaan^[2] ja lukeutuvat tavoiteltavien kumppaneiden parhaimmistoon. Yleisessä kuvauksessa tytär istuu taivaalla kulta- ja hopealankoja kutoen. Neito tai neidot ovat niin kirkkaita ja valkeita, että heidän vaatteidensa "läpi näkyy hipiä" ja "hipiän läpi liha".^lähde? Lisäksi "lihan läpi luu näkyvi, luun läpi ydin näkyvi".^[2] Eräässä kuvauksessa luuytimen läpi näkyy vielä neidon väki eli taikavoima.^lähde?

Huomion arvoista on, että Louhessa ja Pohjolan tyttärissä korostuu Pohjolan toisenlaisuus, sillä siellä hallitsevat naiset. Kansanrunoudessa käsitellään paljon vähemmän Pohjan poikia kuin neitoja. Neitoja "kiitti puoli Pohjanmaata, sakara Savon rajoa, ikävöitsi Suomen sulhot".^[2]

Kalevalan tarinoissa

Moni Kalevalassa esiintyvä mieshahmokin haluaisi jonkun neidoista vaimokseen. Pohjolan tyttäriä kuvataan kauniiksi ja neuvokkaiksi, mutta heidän nimiään ei Kalevalassa mainita. Heidän olemuksessaan on myös yliluonnollisia piirteitä, sillä Väinämöinen kohtaa ensimmäisen kerran Pohjolan tyttären tämän istuessa taivaan kaarella kutomassa kultakangasta.^[1]

Tyttären taivaallista istuinpaikkaa, ”ilman vempelettä”, on pidetty sateenkaarena, vuorenhuippuna tai taivaankannen kattohirtenä. Kulta- ja hopealankoja on verrattu tiedon lankoihin tai ihmisten elämänlankoihin. Neidon läpinäkyvyyden ja taivaallisen olopaikan on katsottu korostavan yliluonnollisuutta. Neito ei siis ole tavallinen nainen. Hänellä on saattanut olla joissakin aikaisemmissa myyteissä jonkinlainen rooli maailmankaikkeuden tai ihmiskohtaloiden suunnittelijana tai ylläpitäjänä, joskin tämä rooli on ajan myötä vähentynyt.^lähde?

Kalevalassa Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen haluavat kaikki vanhimman Pohjolan tyttären vaimokseen. Louhi sanoo antavansa tyttärensä vaimoksi sille, joka takoo hänelle sammon. Louhi haluaa kuitenkin koetella miehiä myös monilla muillakin tehtävillä. Pohjolan tyttären suosikkikosija on Ilmarinen, ja neito antaakin Ilmariselle neuvoja tehtävien suorittamisessa. Louhi haluaisi vävykseen mieluiten Väinämöisen, mutta antaa lopulta tyttärensä itse päättää puolisostaan. Pohjolassa vietetäänkin komeat häät, kun tytär ja Ilmarinen menevät naimisiin. Hetken aikaa vaikuttaa siltä, että Pohjolan ja Kalevalan kansojen välillä vallitsee sopu.^[1]

Kuten Kalevalan tarina osoittaa, useissa kalevalaisissa taruissa monet käyvät kosimassa tai vaatimassa Pohjolan tyttäriä puolisokseen. Pohjola ei kuitenkaan anna tyttäriään helposti. Pohjolaan päästäkseen on joskus ylitettävä esteitä ja voitettava hirviöitä. Pohjolan emäntä tapaa asettaa mahdottomalta vaikuttavia tehtäviä vaatimuksena tyttäriensä luovutukselle. Tehtävät ovat niin vaikeita, että tarkoitus on suorastaan estää naimakaupat tai tuhota kosija. Usein sankarit kuitenkin selviytyvät niistä. Vaikka tehtävä olisi suoritettu, emäntä voi pettää lupauksensa ja asettaa lisää tehtäviä. Itse tyttäretkin tapaavat kieltäytyä, mutta joskus he myös antavat vihjeitä tehtävistä suoriutumiseen.^lähde?

Kun Pohjolan neito on emäntänä Ilmarisen talossa, hän leipoo kiven orjan ja paimenpojan Kullervon leipään. Teko saattaa olla vain harmitonta kujeilua, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaat: Kullervo rikkoo kiveen isältään perimänsä puukon, mikä on jo valmiiksi kovia kokeneelle Kullervolle liikaa. Katkera Kullervo lähettää vihaisia petoja surmaamaan Ilmarisen vaimon.^[1]

Vaimoaan sureva Ilmarinen lähtee Pohjolaan kosimaan nuorempaa tytärtä, mutta Louhi ei suostu luopumaan tyttärestään. Siitä huolimatta Ilmarinen ryöstää toisen neidon mukaansa. Ilmarinen kuitenkin muuttaa neidon lokiksi huomattuaan, ettei tällä ole aikomustakaan suostua hänen kanssaan avioliittoon.^[1] Ryöstetty tyttö myös herjaa Ilmarista ja sekaantuu toiseen mieheen jo kotimatkalla.^lähde? Kun Kalevalan väki tulee vielä ryöstämään Louhelta sampoa, on tämä ymmärrettävästi hyvin vihainen menetettyään jo kaksi tytärtään.^[1]

Tyttärien asema Kalevalassa

Pohjolan tytär on Kalevalan nuorista naisista itsenäisin: Hän päättää itse, kenen kanssa menee naimisiin, ja on tasaveroinen kumppani Ilmarisen kanssa. Neito pitää neuvokkaasti puoliaan sekä kosijoiden että myös määräilevän äitinsä suhteen. Tarina hääosiossa hän jättää kauniin sanoin ja kiitollisuudella hyvästit lapsuudenkodilleen.^[1]

Tarinan kannalta onkin ristiriitaista, että tästä sanavalmiista ja älykkäästä neidosta tulee Ilmarisen talossa “sepän akka irvihammas”, joka ilman kummempia perusteluita leipoo Kullervo-paimenen leipään kiven. Tämä johtunee siitä, että tässäkin hahmossa Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot on yhdistellyt useita erillisiä kansanrunoja saadakseen aikaan yhtenäisen juonikuvion. Kullervo-runojen ilkeä emäntä ei alun perin ollut se sama Pohjolan neito, jonka kaikki halusivat vaimokseen.^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h Characters of the Kalevala www03.edu.fi. Viitattu 14.8.2024.
↑ ^a ^b ^c Kuusi, Matti & Ahtonen, Pentti: Kalevala-lipas, s. 133. (2. painos; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 413) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1985.