Pilar Lorengar (oikeasti Lorenza Pilar García Seta^[1]; 16. tammikuuta 1928 Zaragoza – 2. kesäkuuta 1996 Berliini) oli espanjalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.^[2] Hän tulkitsi varhaisella urallaan kevyempiä rooleja etenkin Wolfgang Amadeus Mozartilta, mutta omaksui myöhemmin myös huomattavasti raskaampia rooleja esimerkiksi Evana Nürnbergin mestarilaulajissa ja Elisabettana Don Carlosissa.^[3]

Lorengar lauloi lapsena paikallisissa radio-ohjelmissa ja aloitti 14-vuotiaana muodollisilla musiikkitunneilla käyjmisen Margarita Martínezin johdolla. Hän muutti Barcelonaan opiskellakseen Barcelonan kunnallisessa musiikkikonservatoriossa. Hän esiintyi laulajana kustantaakseen opinnot. Myöhemmin Lorengar opiskeli Ángeles Oteinin johdolla Madridissa ja Hertha Klustin johdolla Berliinissä. Vuonna 1949 hän liittyi Madridissa Teatro de la Zarzuelan kuoroon. Vuonna 1950 hän teki näyttämödebyyttinsä Amadeu Vives i Roigin zarzuelan Maruxa nimiroolissa Algerian Oranissa. Lorengar teki virallisen Espanjan-debyyttinsä vuonna 1951 Claran roolissa Jacinto Guerreron zarzuelan El canastillo de fresas kantaesityksessä Madridissa.^[4] Alun perin hän esiintyi zarzueloissa mezzosopraanona, mutta siirtyi pian sopraanoksi.^[2] Vuonna 1952 Lorengar lauloi Barcelonassa Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian ja Johannes Brahmsin Saksalaisen sielunmessun esityksissä.^[4] Vaikkei hän enää keskittynyt zarzuelaan vaan jätti sen säännöllisen esittämisen, hän jatkoi zarzuelan levyttämistä ja resitaaliesityksiä pitkin uraansa.^[3] Lorengar piti esimerkiksi menestyksekkään zarzuelaillan Plácido Domingon kanssa vuonna 1983.^[4]

Lorengar esiintyi Cherubinon roolissa Figaron häissä Aix-en-Provencen festivaalilla vuonna 1955. Samana vuonna hän teki Royal Opera Housen -debyyttinsä Lontoossa Violettana La traviatan esityksessä. Hän palasi Lontooseen usein 1960–1970-lukujen aikana. Lorengar esiintyi myös ensimmäisen kerran Pohjois-Amerikassa laulamalla Enrique Granadosin Goyescas-oopperan konserttiesityksessä New Yorkissa 1955. Glyndebournen oopperafestivaalilla hän esiintyi vuosina 1956–1960, jolloin hänelle muodostui läheinen ammatillinen suhde ohjaaja Carl Ebertin kanssa. Ebertin kutsumana Lorengar meni 1950-luvun lopussa Berliinin Städtische Operiin (myöhemmin Deutsche Oper Berlin). Hän debytoi siellä Carl Orffin Carmina Buranan esityksessä ja pysyi seurueen jäsenenä yli 30 vuoden ajan.^[4] Tämän jakson aikana Lorengar myös jatkoi esiintymisiä pitkin Eurooppaa ja sen ulkopuolella. San Franciscossa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1964, ja Metropolitan-oopperan-debyyttinsä hän teki vuonna 1966 Donna Elviran roolissa Don Giovannissa.^[2] Viimeisen kerran Lorengar esiintyi Metropolitan-oopperassa vuonna 1982. Jäähyväisesiintymisensä Deutsche Oper Berlinissä hän piti vuonna 1990 Giacomo Puccinin Toscan nimiroolissa. Viimeisen resitaalinsa Lorengar piti vuonna 1991. Hän kuoli rintasyöpään.^[4]

Lorengar sai urallaan monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Kammersängerin-arvonimen (1963)^[3], Espanjan taideansioiden kultamitalin (1979) ja Asturian ruhtinattaren palkinnon (1991).^[1] Lorengar oli mukana monilla levytyksillä muun muassa Taikahuilusta, Figaron häistä, Don Giovannista, Così fan tuttesta, La traviatasta, La bohèmesta, Iphigénie en Tauridesta ja Pajatsosta.^[2]