Pikkukäpylintua kutsutaan havumetsän papukaijaksi. Siemensyöjäksikin sen nokka on huomiota herättävän paksu, ja muutenkin se on tanakka vartalonmuodoiltaan. Vartalo on uroksella tiilenpunertava, naaraalla ja nuorilla yksilöillä kellertävä. Siivet ja pyrstö ovat molemmilla sukupuolilla tummanharmaat. Väri vaihtelee asuinalueen mukaan, ja käydään keskustelua siitä onko kyseessä alalajien synty vai ravintokasvin vaikutus: antosyaanit siirtyvät ravinnosta höyheniin. Nykyisessä jaottelussa pikkukäpylinnulla on 21 alalajia[3].
Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on hieman suurempi. Paino on keskimäärin 40 grammaa. Nokan korkeus on 10–12,3 mm, nokan tyvestä mitattuna.[4]
Aikuisilla pikkukäpylinnuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä, nuorilla osittainen tai lähes täydellinen postjuvenaalinen sulkasato yleensä loppukesällä ja alkusyksyllä. Koska käpylinnut voivat pesiä myös syksyllä, ei nuorten lintujen sulkasadon ajankohta ole aina sama.[4]
Ääni
Pikkukäpylintu ”höpöttää” hermostuneesti ja terävästi ”kip kip kip”. Ääni on yksi parhaista tavoista erottaa tämä ja isokäpylintu toisistaan. Laulu on kuuluvaa ja kaunista visertelyä, jossa on sekaisin sekä hyvin kirkkaita ja kuuluvia äännähdyksiä että vaimeampaa rupattelua ja surahtelua. Koiras laulaa yleensä kuusen latvassa, usein lähellä pesää, joskus myös laululennossa. Vieraan koiraan erehtyessä reviirille laulu entisestään voimistuu, ja koiras lentelee levottomasti tunkeilijan ympärillä. Varoitusääni on punakylkirastasmainen ”kys-kys-kys” pitkinä sarjoina, ja sitä kuulee sekä pesän lähellä että ruokailumetsiköissä ainakin silloin, kun närhi on lähettyvillä. Kaikki äänet ovat hieman korkeampia kuin isokäpylinnun.
Levinneisyys
Kaikkialla Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä läntistä Espanjaa myöten. Muuttaa paikasta toiseen, jos entiselle kanta-alueelle tulee huono käpyvuosi. Suomen pesimäkanta vaihtelee kuusen siemensadon mukaan, ollen 50 000 – 400 000 paria. Läntisessä Euroopassa arvioidaan pesivän 1–1,6 miljoonaa paria, mikä arvio vaikuttaa liian pieneltä, koska Venäjällä pesinee miljoonia pareja.
Elinympäristö
Viihtyy havumetsissä ympäri vuoden. Pesimämetsikkö on yleensä kuusivaltainen havu- tai sekametsä, joskus männikkö, eikä koskaan lehtipuumetsikkö. Pesimäajan ulkopuolella lajia tavataan myös puhtaissa männiköissä, Keski-Euroopassa myös puistoissa ja hautausmailla.
Lisääntyminen
Pikkukäpylinnun munia.
Käpylintujen pesintä alkaa jo talvella. Varhaisimmat munapesät on tavattu jo tammikuussa. Kannan pääosa aloittaa munimisen helmikuun lopun ja huhtikuun puolivälin maissa, riippuen ravintotilanteesta ja talven sääoloista. Pesintää voi tapahtua myös keskikesällä ja toisinaan syksylläkin. Naaras rakentaa kuivista kuusenoksista ja naavasta lujan ja paksuseinäisen pesän joko kuuseen tai mäntyyn keskimäärin kuuden metrin korkeuteen. Munia on tavallisimmin kolme tai neljä, joskus viisi. Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan munittuaan. Koiras ruokkii naarasta säännöllisesti. Haudonta-aika on noin 13 vrk. Poikaset kasvavat pesässä noin 18 vrk. Emot hoitavat ja ruokkivat poikasia vielä pari-kolme viikkoa pesästälähdön jälkeen.
Ravinto
Havupuiden siemenet, etenkin kuusten, toissijaisesti mäntyjen, Pohjois-Amerikassa myös lännendouglaskuusen. Myös lehtikuusten siemenet maistuvat. Kesällä pikkukäpylintu syö myös jonkin verran hyönteisiä ja havupuiden siemenkadon sattuessa muita siemeniä. Syksyllä ja talvella se voi syödä pihlajanmarjoja. Viime vuosina laji on tavattu myös lintulaudoilla auringonkukan siemeniä jyrsimässä.
↑BirdLife International: Loxia curvirostraIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
