Pikkaralan rautatieasema rakennettiin Oulun–Kontiomäen rautatien rakentamisen yhteydessä ja avattiin liikenteelle 1. marraskuuta1927.[1] Rataosan muiden asemarakennusten tapaan asemarakennus edustaa aikansa tyypillistä funktionaalista tyyliä: aiemmista kansallisromanttisista ihanteista on luovuttu ja tyyliä on pelkistetty ja yksinkertaistettu.
Pikkaralan asema ei olemassaolonsa aikana toiminut itsenäisenä liikennepaikkana, vaan oli Oulun liikennepaikan alainen virkamiesasema. Pikkarala oli myös henkilöliikenteen ja tavaralliikenteen merkittävä alueellinen kuormausasema aina autoistumiseen saakka, jolloin rahti alkoi siirtyä kumipyörille. Kun henkilöjunien pysähdykset Pikkaralassa lopetettiin lättähattuliikenteen päättymisen myötä, myös aseman miehitys lopetettiin, Pikkaralan liikennepaikka poistettiin aikatauluista ja opastimet pimennettiin.
Turvalaitteet
Alun perin Pikkaralan asemalla oli käytössä ns. köyhänmiehen releasetinlaite, eli varmistuslukko- ja opastinturvalaitos. Tuolloin liikennepaikan vaihteet olivat paikallisesti käsin käännettäviä ja varmistuslukoilla lukittavia. Liikennepaikan lakkauttamisen yhteydessä opastimet kuitenkin poistettiin käytöstä. Kauko-ohjaukseen liittyvien turvalaitemuutosten yhteydessä vanha varmistuslukkolaitos purettiin, ja korvattiin releasetinlaitteella. Myöhemmin releasetinlaite siirtyi kauko-ohjattavaksi Oulusta käsin, jolloin asema jäi lopullisesti miehittämättömäksi.
Nykyaika
Oulu–Kontiomäki-rataosan kauko-ohjauksen rakentamisen myötä 1996–1997 Pikkaralan liikennepaikka sai uuden elämän junakohtauspaikkana. Ratapihalla on yksi 780 metrin mittainen sivuraide, joka on riittävän pitkä lähes kaikille junille. Pikkarala liitettiin kauko-ohjaukseen rataosan ensimmäisenä liikennepaikkana: kauko-ohjauksen rakennustöiden ajan Pikkarala toimi tilapäisesti myös miehitettynä junasuorituspaikkana. Nykyisin liikennepaikan liikenteenohjaustoimintoja hoidetaan keskitetysti Oulusta käsin.
Asemamiljöö
Pikkaralan asema-alueella on hyväkuntoisia, alun perin rautatiehenkilökunnalle tarkoitettuja rakennuksia. Nykyisin nämä rakennukset ovat yksityisasuntoina.
Asemamiljööseen kuuluvaksi voidaan laskea myös laajat sorakuopat aseman etelä- ja itäpuolella. Sorakuopista on kaivettu tuhansia kuutioita soraa sekä teiden että rautatien pengermateriaaliksi. Sorakuopissa oli laajoja raiteistoja vielä 1990-luvun puolessa välissä, mutta ne purettiin kauko-ohjaukseen siirtymisen myötä. Ennen raiteiden purkua sorakuopilla säilytettiin vanhentunutta, romutettavaa rautatiekalustoa.