PROFILPELAJAR.COM

Mitalit
Maa: Portugali
Miesten jalkapallo
EM-kilpailut
Maanosaliittojen cup

**Pepe**
Henkilötiedot
Koko nimi	Képler Laveran Lima Ferreira
Syntymäaika	26. helmikuuta 1983 (ikä 41)
Syntymäpaikka	Maceió, Brasilia
Pelipaikka	keskuspuolustaja
Pituus	188 cm
Seura
Seura	Porto
Pelinumero	3
Junioriseurat
1995–2001	Corinthians-AL
Seurat
Maajoukkue
	Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Képler Laveran Lima Ferreira, joka tunnetaan paremmin nimellä Pepe (s. 26. helmikuuta 1983 Maceió, Alagoasin osavaltio, Brasilia) on portugalilainen, vuosina 2001–2024 ammattilaistasolla pelannut jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan keskuspuolustaja.

Seurajoukkuetasolla Pepe tunnetaan Real Madridista, jossa hän voitti kolmesti Primera Divisiónin ja Mestarien liigan sekä kahdesti Jalkapallon seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailut. Lisäksi hän edusti Portoa kahteen otteeseen vuosina 2004–2007 ja uudelleen 2019–2024. Hän voitti Portugalin maajoukkueen kanssa Euroopan-mestaruuden 2016. Hän kertoi lopettavansa uransa elokuussa 2024.

Seurajoukkueura

Alkuvaiheet

Pepe pelasi juniorina synnyinkaupunkinsa seurassa Corinthians Alagoanossa. Vuonna 2001 hän siirtyi Portugaliin madeiralaiseen Marítimoon, jossa hän pelasi seuraavat kolme kautta. Marítimossa Pepen kehitys oli nopeaa ja kauden 2004–2005 alla hän siirtyi Portugalin suurseuraan Portoon. Aikaisemmin hän oli jo siirtyä Sportingiin, mutta seurat eivät lopulta päässeet sopuun ehdoista. Portossa hän nousi yhdeksi joukkueen puolustuksen hahmoista ja oli mukana voittamassa muun muassa Portugalin pääsarjamestaruutta vuosina 2006 ja 2007 sekä Portugalin cupia vuonna 2006.

Real Madrid

Kaudet 2007–2010

Real Madrid tiedotti 10. heinäkuuta 2007 hankkineensa Pepen riveihinsä viisivuotisella sopimuksella.^[2] Porto ilmoitti siirtosummaksi 30 miljoonaa euroa.^[3] Lehtitietojen mukaan myös muun muassa Barcelona oli kiinnostunut pelaajan palveluksista.^[4] Espanjan pääsarjassa hän pelasi ensi kerran pääkaupungin paikallisottelussa Atlético Madridia vastaan 25. elokuuta 2007.^[5]

Kaudella 2008–2009 hän kärsi paljon loukkaantumisista. 21. huhtikuuta 2009 kotiottelussa Getafea vastaan sattui Pepen uran mustahetki, kun ottelun loppuminuuteilla Javier Casquero karkasi läpiajoon josta tuomittiin rangaistuspotku Pepen rikkeen seurauksena. Pepe ei sulattanut tätä tuomioita, vaan riehaantui kentällä ja muun muassa potkaisi kaksi kertaa maassa maannutta Casqueroa sekä löi kasvoihin tilannetta rauhoittamaan tullutta Juan Albínia. Ottelu oli ennen rangaistuspotkua tilanteessa 2–2. Casquero asettui itse laukomaan rangaistuspotkua, mutta ei onnistunut kuitenkaan maalinteossa. Ottelun lisäajalla Real Madrid onnistui kertaalleen vielä maalinteossa ja näin se voitti ottelun lopulta 3–2. Pepe rikkoi vielä kertaalleen sääntöjä, kun hän tuli kentälle juhlimaan Gonzalo Higuaínin tekemää kolmatta maalia, vaikka hänet oli jo ajettu kentältä.^[6]^[7] Myöhemmin samalla viikolla Pepe osoitti syvää katumusta ottelun tapahtumista ja puhui jopa ammattilaisuransa päättämisestä.^[8] 24. huhtikuuta 2009 Espanjan jalkapalloliitto antoi Pepelle yhteensä 10 ottelun pelikiellon ottelun tapahtumista, täten hän menetti muun muassa pääsarjamestaruuden kannalta tärkein kamppailun Barcelonaa vastaan.

Kaudella 2009–2010 Pepe merkautti ensimmäisen maalinsa Real Madridissa 4. lokakuuta 2009 vierasottelussa Sevillaa vastaan. 12. joulukuuta 2009 ottelussa Valenciaa vastaan Pepe kärsi vakavan polvivamman, joka piti hänet sivussa lähes kauden loppuun saakka.^[9] Ensimmäisten arvioiden mukaan hän oli vaarassa menettää osallistumisensa vuoden 2010 MM-kilpailuihin, joihin hän kuitenkin loppujen lopuksi kuntoutui.

Kausi 2010–2011

Kaudeksi 2010–2011 Pepe sai lisää maanmiehiään joukkueeseen, kun kesän aikana Madridiin tulivat Ricardo Carvalho sekä uudeksi päävalmentajaksi José Mourinho. Hän muodostikin yhdessä Carvalhon kanssa koko alkukauden ajan yhden sarjan parhaimmista puolustuksista. Hieman alkukauden jälkeen loukkaantumiset keskeyttivät kuitenkin jälleen Pepen hyvin alkaneen kauden ja hän joutui olemaan sivussa viikkoja.

2. lokakuuta 2010 urheilulehti AS julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin Pepen mahdollisesta lähdöstä seuraavana kesänä ilmaisella siirrolla.^[10] Lehden mukaan Pepe uhrasi osan palkastaan maksaakseen osuuden hänestä maksetusta suuresta siirtokorvauksesta, kun hän kesällä 2007 siirtyi Real Madridiin. Tämä teki hänestä yhden alhaisemmin palkatuista pelaajista joukkueessa, noin 1,8 miljoonan euron vuosituloilla.^[11] 21. maaliskuuta 2011 urheilulehti Marca ilmoitti Pepen hyväksyneen joukkueen tekemän jatkosopimustarjouksen, joka takasi hänelle 4 miljoonan euron vuositulot. Pituudeltaan jatkosopimus on nelivuotinen ja se ulottuu kesään 2016 asti.^[12]

Keväällä 2011 joukkue kohtasi Barcelonan yhteensä neljästi alle kuukauden sisään. Pepe siirrettiin taktisena toimenpiteenä näiden otteluiden ajaksi puolustavan keskikenttäpelaajan paikalle. 27. huhtikuuta 2011 Mestarien liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa hänet ajettiin ulos kentältä kyseenalaisesti suoralla punaisella kortilla.^[13]

Kausi 2011–2012

12. heinäkuuta 2011 Real Madrid julkaisi Pepen tehneen jatkosopimuksen vuoteen 2016 asti.^[14] 6. marraskuuta 2011 hän teki kauden ensimmäisen maalinsa ottelussa Osasunaa vastaan. 18. tammikuuta 2012 pelatussa Copa del Reyn puolivälieräottelussa Barcelonaa vastaan Pepe nousi otsikoihin epäurheilijamaisesta käyttäytymisestään, kun hän astui argentiinalaistähti Lionel Messin käden päälle. Ottelun jälkeen useat eri mediat ottivat kantaa Pepen tempaukseen ja tuomitsivat tämän rankalla kädellä.^[15]^[16] Seuraavana päivänä portugalilaispelaaja lähetti videon välityksellä virallisen anteeksipyyntönsä Messille ja kiisti tekonsa olleen tahallinen vahingoittamisyritys.^[17] 20. tammikuuta 2012 urheilulehti Marca uutisoi Pepen joutuneen hyllytetyksi joukkueesta 15 päivän ajaksi tapahtuneen johdosta.^[18]

Pepe pelasi 100. sarjaottelunsa Real Madridissa 26. helmikuuta 2012 voittoisassa vierastaistossa paikallisvastustaja Rayo Vallecanoa vastaan. 21. maaliskuuta 2012 Pepe oli jälleen osallisena kyseenalaisessa tapahtumassa, kun Villarrealia vastaan 1–1-tulokseen päättyneen ottelun jälkeen pukuhuonekäytävillä hän haukkui ottelussa erotuomarina toimineen José Luis Paradas Romerosin. Ottelussa Real Madridilta ajettiin kaksi pelaajaa ulos kentältä ja hän sai itse myös kyseenalaisen keltaisen kortin.^[19] Kaksi päivää myöhemmin hän sai tapahtuneesta kahden ottelun pelikiellon.^[20]

Besiktas

Pepe siirtyi turkkilaiseen Besiktasiin kauden 2016–2017 jälkeen jäätyään vapaaksi pelaajaksi ilman sopimusta.^[21] Hän pelasi kaudella 2017–2018 Turkin Superliigassa 23 ottelua, joissa hän teki kaksi maalia, ja Mestarien liigassa kuusi ottelua. Kaudella 2018–2019 hän pelasi kymmenen superliigaottelua, joissa hän teki kolme maalia, ja kolme Eurooppa-liigan ottelua. Eurooppa-liigan karsinnoissa hän teki neljässä ottelussa kaksi maalia.^[22] Pepen sopimus Beşiktaşin kanssa purettiin joulukuussa 2018 seuran karsiessa talousvaikeuksissa menojaan.^[22]^[23]

FC Porto

Pepe solmi tammikuussa 2019 sopimuksen FC Porton kanssa. Hän pelasi kevätkauden 2019 aikana 13 Portugalin liigan ottelua ja teki niissä kaksi maalia. Mestarien liigassa hän pelasi kolme ottelua. Seuraavina viitenä kautena hän pelasi Portugalin liigassa kausittain 25, 27, 21, 24 ja 22 ottelua sekä teki niissä vastaavasti maaleja yhden, kaksi, yhden, ei yhtään ja yhden. Porto voitti liigamestaruuden vuosina 2020 ja 2022 sekä Portugalin cupin vuosina 2020, 2022, 2023 ja 2024. Pepe pelasi kaudella 2019–2020 Eurooppa-liigassa seitsemän ottelua, kaudella 2020–2021 Mestarien liigassa kuusi ottelua, kaudella 2021–2022 Mestarien liigassa viisi ottelua ja Eurooppa-liigassa neljä ottelua, kaudella 2022–2023 Mestarien liigassa neljä ottelua ja kaudella 2023–2024 Mestarien liigassa seitsemän ottelua, joissa hän teki kaksi maalia. Hän on toiminut useana kautena Porton kapteenina.^[22]

Pepe kertoi lopettavansa uransa elokuussa 2024.^[24]

Maajoukkueura

Pepe sai elokuussa 2007 Portugalin kansalaisuuden, jonka myötä hänen on mahdollista edustaa maata kansainvälisissä otteluissa. Päävalmentaja Luiz Felipe Scolari valitsikin hänet maajoukkueen kokoonpanoon elokuun 2007 lopussa, mutta reisivamma esti tuolloin ottelut sekä maa- että seurajoukkueessa. Ensiesiintymisensä maajoukkueessa Pepe teki lopulta 21. marraskuuta 2007 ratkaisevassa EM-karsintaottelussa Suomea vastaan.^[25] Ottelun 0–0-tulos merkitsi Portugalin etenemistä EM-lopputurnaukseen ja Suomen putoamista.

Vuoden 2008 EM-kilpailuissa hän teki ensimmäisen maalinsa maajoukkueessa 7. kesäkuuta 2008 lohkovaiheen ottelussa Turkkia vastaan, kun hän laittoi pallon verkkoon komean kuljetuksen päätteeksi. Portugali eteni lopulta puolivälieriin saakka, jossa se putosi Saksalle.

Pitkän loukkaantumisajanjakson jälkeen Pepe ehti kuntoutua ja pystyi osallistumaan vuoden 2010 MM-kilpailuihin. Hän pelasi turnauksessa suurimman osan ajasta puolustavana keskikenttäpelaajana, vaikka onkin luontaiselta pelipaikaltaan keskuspuolustaja. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa lohkovaiheessa Brasiliaa vastaan ja myöhemmin toisen neljännesvälierissä Espanjaa vastaan, jonne Portugalin tie lopulta myös katkesi.

Pepe osallistui uransa kolmansiin arvokilpailuihin, kun hän kuului päävalmentaja Paulo Benton nimeämään 23-henkiseen miehistöön vuoden 2012 EM-kilpailuihin.^[26] Turnauksen ensimmäisessä ottelussa joukkue hävisi Saksalle numeroin 1–0. Ottelussa Pepe oli lähelle maalintekoa, mutta hänen laukauksensa kilpistyi kuitenkin tolppaan. Toisessa ottelussa Tanskaa vastaan hän onnistui maalinteossa ja vei osumallaan joukkueensa tärkeään 1–0-johtoon. Portugali voitti ottelun lopulta 3–2. Joukkue eteni välieriin saakka, ja Pepe pelasi kaikissa otteluissa täydet minuutit. Välierissä Portugali hävisi Espanjalle rangaistuspotkukilpailussa, jossa Pepe joukkueensa toisena laukojana teki maalin.

MM-kilpailuissa 2014 Pepe ajettiin alkulohko-ottelussa Saksaa vastaan kentältä ulos hänen puskettuaan maassa istunutta Thomas Mülleriä päähän pelitilannekontaktin jälkeen.^[22]^[27] Yhden ottelun pelikiellon jälkeen Pepe pelasi täydet minuutit Ghanaa vastaan, mutta Portugali ei päässyt alkulohkostaan jatkoon. Vuonna 2016 Portugali voitti Euroopan-mestaruuden. Pepe pelasi EM-turnauksessa täydet minuutit lukuun ottamatta välierää, josta hän oli reisiongelmien vuoksi poissa.^[22]

Pepe pelasi Maanosaliittojen cupissa 2017 joukkueensa ottelut lukuun ottamatta tappiollista välierää, josta hän oli poissa varoitustilin täyttymisen vuoksi. Pronssiottelussa hän teki toisen jakson lisäajalla joukkueensa tasoitusmaalin, ja jatkoajalla Portugali voitti Meksikon. MM-kilpailuissa 2018 Pepe pelasi täydet minuutit Portugalin kaikissa neljässä ottelussa ja teki maalin neljännesvälierässä Uruguayta vastaan, mutta Uruguay pudotti Portugalin jatkosta maalein 1–2.^[22]

Portugali voitti kausien 2018–2019 Kansojen liigan mestaruuden. Pepe loukkaantui välierässä Sveitsiä vastaan ja oli olkapäävamman vuoksi sivussa loppuottelusta. Kesällä 2021 käydyissä EM-kilpailuissa hän pelasi täydet minuutit Portugalin kaikissa neljässä ottelussa. MM-kilpailuissa 2022 hän istui ensimmäisen ottelun vaihdossa mutta pelasi täydet minuutit neljässä muussa ottelussa. Hän teki joukkueensa kuudesta maalista toisen voitokkaassa neljännesvälierässä Sveitsiä vastaan. EM-kilpailuissa 2024 hän pelasi avauskokoonpanossa kaksi alkulohko-ottelua, neljännesvälierän ja puolivälierän.^[22] Pepestä tuli vuonna 2024 EM-kisahistorian vanhin pelaaja, ja tappiollisen puolivälierän jälkeen ennätysikä oli 41 vuotta ja 130 päivää.^[28]

Pepe pelasi maajoukkueessa yhteensä 141 A-maaottelua, joista 135 ottelua avauskokoonpanossa, ja teki niissä kahdeksan maalia.^[22]