PROFILPELAJAR.COM

Pavel Fedotov
	; Pavel Fedotov, omakuva vuodelta 1848.
Henkilötiedot
Syntynyt	4. heinäkuuta 1815; Moskova, Venäjän keisarikunta
Kuollut	26. marraskuuta 1852 (37 vuotta); Pietari, Venäjän keisarikunta
Taiteilija
Ala	maalaustaide
Taidesuuntaus	realismi
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Pavel Andrejevitš Fedotov (ven. Павел Андреевич Федотов; 4. heinäkuuta (J: 22. kesäkuuta) 1815 Moskova – 26. marraskuuta (J: 14. marraskuuta) 1852 Pietari) oli venäläinen taidemaalari. Hän sai taidepiirien huomion jo palvellessaan armeijassa 1834–1844. Fedotov omistautui taideuralleen lähdettyään armeijasta 1844, mutta hänen uransa päättyi jo 1850-luvun alussa mielenterveysongelmiin. Häntä pidetään venäläisen genremaalauksen isänä.^[1]

Elämä

Fedotov syntyi köyhtyneen moskovalaisen virkamiehen perheeseen. Hän kävi vuosina 1826–1833 kadettikoulua, josta valmistui loistavin arvosanoin, ja palveli sen jälkeen vänrikkinä Henkikaartin suomenmaalaisessa rykmentissä Pietarissa. Hänestä oli kouluaikanaan kehittynyt lahjakas piirtäjä ja hän oli jo saanut huomiota taidepiireissä. Fedotov palveli armeijassa 1834–1844. Sinä aikana hän piirsi ja maalasi muotokuvia sekä kirjoitti runoja. Heikon terveytensä vuoksi hän oli usein sairauslomalla ja omistautui silloin taiteellisille harrastuksilleen. Hän myös kävi Pietarin taideakatemian piirustusluokalla, vaikka ei ollutkaan kirjoilla akatemiassa. Vähitellen hänen taiteellinen ilmaisunsa kehittyi vakavampaan suuntaan.^[2]^[3] Vuonna 1837 suuriruhtinas Mihail Pavlovitš ihastui Fedotovin maalaukseen, joka esitti häntä tarkastamassa rykmenttiä, ja kehui taiteilijaa itselleen keisarille. Fedotoville tarjottiin sadan ruplan kuukausiavustusta, jos hän ryhtyisi täysipäiväiseksi taiteilijaksi. Koska summa oli vaatimaton, Fedotov jäi toistaiseksi suomenmaalaisen rykmentin palvelukseen, mutta käytti vapaa-ajallaan keisarillisen avustuksen taiteentekemiseen ja yksityisopiskeluun tunnetun taidemaalarin Karl Brjullovin johdolla. Brjullov oli vakuuttunut hänen kyvyistään ja rohkaisi häntä keskittymään taiteilijan uraan.^[2]

Fedotov erosi lopulta vuonna 1844 armeijasta ja omistautui kokonaan taiteelle, erityisesti öljymaalaukselle.^[2] Kolme hänen työtään oli vuonna 1849 esillä taideakatemian näyttelyssä, ja hän sai akateemikon arvon maalauksestaan Majurin kosinta (1848).^[3] Hänen aktiivinen taiteilijanuransa ehti kestää vain kahdeksan vuotta, sillä 1850-luvun alussa hänen mielenterveytensä romahti ja hän kuoli suljetussa laitoksessa vain 37-vuotiaana.^[1]^[2]

Taide

Fedotovin varhaisimmat maalaukset 1830-luvulta esittävät hänen rykmenttiinsä liittyneitä aiheita ja tapahtumia. Hänen piirustuksensa sisälsivät usein maltillista yhteiskuntakritiikkiä köyhyyden ja varakkuuden ristiriidan kuvaamisen muodossa. Hänen töissään keskeisessä roolissa ovat arkipäiväiset tilanteet ja tavalliset, aitoina kuvatut ihmiset, joista useimmat muut tuon ajan venäläiset taiteilijat eivät olleet kiinnostuneita. Fedotov osasi antaa jokaiselle kuvaamalleen ihmiselle itsenäisen persoonallisuuden. Hän kuvasi paljon varsinkin kaupunkien porvariston elämää.^[2] Fedotovin ensimmäisissä genremaalauksissa on nähty yhtymäkohtia William Hogarthin tyyliin. Näille töille ovat usein tyypillisiä dramaattiset asennot ja vahva kerronnallisuus.^[1]

Fedotovin viimeisinä elinvuosina hänen tyylinsä muuttui. Arkipäivän tilanteiden humoristinen ja satiirinen kerronnallinen kuvaus (Tuore ritari, 1846) vaihtui yksinäisiä hahmoja kuvaavaan traagiseen minimalismiin (Leski, 1851–1852).^[1]^[3] Fedotovin viimeisiin töihin kuuluvassa maalauksessa Encore, vielä kerran! (1852) vallitsee pysähtynyt tunnelma,^[1] mutta hallittu toteutus vangitsee katsojan katseen^[2].

1800-luvun jälkipuoliskon venäläiset realistiset genremaalarit pitivät Fedotovia edelläkävijänään.^[1]

Teoskuvia

Hankala morsian
Leski, 1851
Aristokraatin aamiainen

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Andrei D. Sarabianov: Pavel Andreyevich Fedotov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.11.2014.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle, s. 62–64. WSOY, Helsinki 2006.
↑ ^a ^b ^c Fedotov, Pavel Andreevich (englanniksi) Tretjakovin taidegalleria. Viitattu 21.11.2014.