Pauli Johannes Hollmén (2. tammikuuta1924 – 9. toukokuuta2011[1]) oli suomalainen liikemies ja paitatehtailija, joka tuli 1980-luvun alkupuolella tunnetuksi noin viidentoista yrityksen peräkkäisestä konkurssista ja yritysten toimintaan liittyvistä talousrikoksista. Kaarinassa asunut Hollmén oli koulutukseltaan filosofian maisteri ja toimi 1960-luvun taitteessa Raision Tehtaiden tuotantojohtajana. Hän oli tuolloin yksi margariiniskandaalissa sakkotuomion saaneista yrityksen toimihenkilöistä[2][3]. 1980-luvun alussa Hollmén toimi Turun Osuuspankin hallintoneuvostossa. Hän oli urheiluseura Kaarinan Poikien perustajajäsen, puheenjohtaja 1959–1983 ja kunniapuheenjohtaja. Hän kuoli 87 vuoden iässä vuonna 2011.[4][5][6][7]
Hollmén toimi 1970-luvun lopulla kalanrehualalla ja ajoi konkurssiin yritykset nimeltä V. Karumo Oy, Kalaport Oy ja Viljamiehet Oy. Hän kiinnostui sitten tekstiiliteollisuudesta ja osti miesten paitoja valmistaneen, kauppaneuvos Lauri Kartemon vuonna 1961 perustaman[9] turkulaisen Mestaripaita Oy:n. Se vietiin konkurssiin vuonna 1979. Toimintaa jatkettiin aina uudella yritysnimellä niin, että tilat vuokrattiin Hollménin kiinteistöyhtiöltä, kustannuksista maksettiin vain nettopalkat ja materiaalikulut, ja tuotteet siirrettiin alihintaan Hollménin kulloisenkin markkinointiyrityksen myytäviksi. Ennakonpidätykset, eläkevakuutusmaksut ja muut työnantajan velvoitteet laiminlyötiin. Vuokrakoneet siirtyivät konkurssien jälkeen aina uuden yrityksen käyttöön. Vähitellen Hollmén hoiti yrityksiä näennäisesti bulvaanien kautta, joita löydettiin ”laitapuolen kulkijoista”. Konkurssiin viedyt yritykset olivat yleensä varattomia, jolloin konkurssit raukesivat. Konkursseissa kärsijöiksi jäivät lähinnä verottaja ja tavarantoimittajat. Jo 1970-luvun loppupuolella V. Karumo Oy:n palveluksessa Hollmén oli vääristellyt yrityksen veroilmoituksia.[7][10][11][12]
Hollmén tuomittiin Turun raastuvanoikeudessa helmikuussa 1987 yhden vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeistä veropetoksista ja konkurssirikoksista. Hänen bulvaaninsa sai 11 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.[10] Hovioikeus lyhensi Hollménin tuomiota viidellä kuukaudella, ja tuomio annettiin jatketusta veropetoksesta, epärehellisenä velallisena tehdyistä konkurssirikoksista ja jatketuista ennakkoperintälain rikkomuksista.[11][13][14][15]
Hollménin ja samoihin aikoihin laivanvarustaja Rolf Alanderin tuottamat nopeat konkurssisarjat laittoivat oikeuslaitoksen koville ja sai aikaan muutoksia lainsäädännössä. Palkkaturvalakia muutettiin uudella ”Hollmén-pykälällä”, jonka mukaan konkurssin jälkeen saman työnantajan palveluksessa toistamiseen konkurssiin mukaan joutuneelta työntekijältä voidaan evätä oikeus saada palkkojaan palkkaturvan kautta. Myös liiketoimintakieltoa koskevia säännöksiä tiukennettiin, mutta niitä ei voitu takautuvasti soveltaa Hollméniin.[13][10]
↑Työntekijät irtisanottu, palkat maksamatta. Kaarinalaisen konkurssitehtailijan uusin paitafirma vaikeuksissa. Helsingin Sanomat, 17.1.1986, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
↑Paitafirmamiehille vaaditaan toimintakieltoa. Tuorein konkurssi aiheutti Turussa lisää rikossyytteitä. Helsingin Sanomat, 13.11.1986, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
↑Paitafirmoilla pelanneilla taas uusi konkurssi Turussa. Oikeus ei pysy konkurssitahdissa mukana. Helsingin Sanomat, 29.5.1986, s. 11. Näköislehden aukeama (tilaajille).
↑Jälleen uusi paitafirma kaatuneiden ketjuun: Paitalinja Oy joutui konkurssiin Turussa. Helsingin Sanomat, 11.4.1985, s. 11. Näköislehden aukeama (tilaajille).
