Harold Schonberg piti Szalitia varhaisena lupauksena, Artur Schnabel jopa ihmelapsena. Hänen esiintymisensä Wienissä 14. helmikuuta 1894 oli todennäköisesti hänen debyyttinsä.[1] Szalit esiintyi vuosina vuonna 1898 Pietarissa ja Moskovassa sekä vuonna 1904 Lvivissä ja Krakovassa. Vuoden 1907 paikkeilla hän opetti pianonsoittoa musiikki-instituutissa Lvivissä. Syksyllä 1913 hän teki viimeisen esiintymisensä viulistiPaweł Kochańskin kanssa.[2]
Maja Trochimczykin kirjan A Romantic Century in Polish Music mukaan Szalitin lahjakkuutta hyväksikäytettiin, eikä hän kestänyt taiteellisen uran mukanaan tuomia paineita. Hänen elämänsä päättyi psykiatriseen sairaalaan.[3]
Szalitin sävellystuotantoon kuuluu pienimuotoisia pianokappaleita.[1]
