Paul Pietsch (20. kesäkuuta 1911[2] – 31. toukokuuta 2012[3]) oli saksalainen F1-kuljettaja. Hän osallistui kolmeen F1-osakilpailuun kausilla 1950–1952.[4] Hän keskeytti kaikissa eikä saavuttanut pisteitä.[5][6][7]
Pietsch aloitti kilpailu-uransa vuonna 1933 Bugattilla ja Alfa Romeolla. Hän voitti Ruotsin Svenska Isloppet GP:n vuonna 1933 Hemfjärdenissä ja vuoden 34 Vallentunaloppetin jääkilpailun Vallentunasjönissä. Vuoden 1935 Saksan GP:ssä hän kilpaili Auto-Unionilla ja ollen kolmas Italian GP:ssä.[8] Hän kilpaili Maseratilla vuonna 1937.[8] Hänen suurin hetkensä oli Saksan GP 1939, jota hän johti vielä kaksi kierrosta ennen loppua kunnes sytytys petti. Hän putosi kilpailun kolmanneksi, mutta se oli hyvä tulos yksityiseltä tiimiltä Silver Arrowsia vastaan.
Kilpailuaikanaan Pietsch oli menestyksekäs auto- ja moottoripyörälehtien kirjoittaja ja julkaisija. Hänen yrityksensä Motor Presse Stuttgart on nykyäänkin suurin Euroopan markkinoilla teknologia ja erikoiskiinnostus-lehtien julkaisussa.
Pietsch oli kaikkien aikojen vanhimmaksi elänyt F1-kuljettaja 100 vuoden, 11 kuukauden ja 11 päivän iässä[9] ja viimeinen elossa ollut Auto Unionin Silver Arrowsilla kilpaillut kuljettaja ja viimeinen elossa ollut ensimmäisellä F1-kaudella kilpaillut kuljettaja. Hänen poikansa Peter-Paul Pietsch on myös kilpa-autoilija, joka on kilpaillut Nürburgringillä.[10]
Lähteet
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
| | Muut | |
|---|
|
.svg){kind=small}
