Osmo Tapio Räihälä

Osmo Tapio Räihälä
Henkilötiedot
Koko nimi Osmo Tapio Everton Räihälä
Syntynyt15. tammikuuta 1964 (ikä 61)
Suomussalmi
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit taidemusiikki

Osmo Tapio Everton Räihälä (s. 15. tammikuuta 1964 Suomussalmi) on suomalainen säveltäjä. Räihälän tuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, vokaali- ja elektronista musiikkia, lukuisia konserttoja sekä teoksia sinfoniaorkesterille.[1][2] Hänen tunnetuin teoksensa on Barlinnie Nine, joka on musiikillinen muotokuva skottilaisesta jalkapalloilijasta Duncan Fergusonista.[3] Räihälän musiikkia on esitetty Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa sekä muun muassa Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Hollannissa, Venäjällä, Puolassa, Irlannissa ja Tšekin tasavallassa.lähde?

Rock-muusikkona aloittanut[4] Räihälä on opiskellut sävellystä Harri Vuoren johdolla, mutta on todennut olevansa lähinnä itseoppinut.[5] Räihälä perusti vuonna 1998 nykymusiikkiyhtye Uusinta Ensemblen, jonka kanssa hän on toiminut läheisessä yhteistyössä.[6]

Räihälän ensimmäinen albumi, Värikallio ilmestyi 2006.[7] Se sisältää pääasiassa hänen kamarimusiikkiaan. Vuonna 2014 ilmestynyt Peat, Smoke & Seaweed Storm keskittyy enemmän orkesterimusiikkiin. Vuonna 2024 ilmestynyt Zensolence koostuu jälleen kamarimusiikista, mutta mukana on myös vokaali- ja elektronista musiikkia.[8] Räihälän musiikin kustantaja on saksalainen Sikorski Musikverlage.[9]

Räihälän sävellystyyli perustuu vapaatonaalisuuteen. Hän on yhdistänyt joissakin teoksissaan nykymusiikin sävelkieleen vaikutteita muun muassa rock-musiikista ja jazzista. Hän on kertonut olevansa synesteetikko, jolle musiikki on yksi kuvataiteen lajeista.[10]

Sävellystyönsä ohessa Räihälä on esiintynyt Yle Teeman Kausikortti-ohjelmassa ja toimittanut Yle Radio 1:lle muun muassa progressiivisen musiikin erikoisohjelmaa Karmiininpunaisen kuninkaan hovi. Hänen puolisonsa on viulisti Maria Puusaari.[11]

Räihälä tunnetaan myös musiikkikirjoittajana. Hänen nykymusiikkia käsittelevä esikoiskirjansa Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa palkittiin vuonna 2021 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.[12][13]

Räihälä toimi vuoden 2018 Pohjoismaisten musiikkipäivien taiteellisena johtajana[14][15] ja vuodesta 2024 Suomen säveltäjien puheenjohtajana.[16]


Teoksia

Orkesterimusiikkia

  • Barlinnie Nine (1999/2005)
  • Ardbeg (2003)
  • Värikallio (kamariorkesteri, 2003)
  • Håkan Belgiassa (alttoviulukonsertto, 2002)
  • Sellokonsertto (2006)
  • Rautasade (2008)
  • Oboekonsertto (2010)
  • Käyrätorvikonsertto (2013)
  • Myriad (2015)
  • Mural (2017)
  • Stream (2017)
  • Claroscuro (bassoklarinettikonsertto, 2019)
  • Verve (2022)
  • Swerve (2022)
  • Aistillinen kohtaaminen itäisessä puutarhassa (konsertto kahdelle viululle ja orkesterille, 2023)

Kamarimusiikkia

  • Rampant (1997)
  • Damballa (2000)
  • Jousikvartetto nro 2 ”Jobimao” (2000)
  • Stoa Trilogy (2002)
  • De-cadenza (2005)
  • Freefoot (2006)
  • Zénith (2011)
  • Zen (2011)
  • Seurat I (2012)
  • Les Oréades (2014)
  • Motherlode (2016)
  • Temptations (2017)
  • Kirkasvetinen (2018)
  • Swarm (2020)
  • Jousikvartetto nro 3 ”Insolenza” (2021)
  • Biohajoava suudelma (2024)

Kirjallinen tuotanto

Diskografia

  • Saatana saapuu Turkuun (KACD2001-2, 1999)
  • Chadwick Drive (FFCD1025, 1999)
  • Damballa (UUCD101, 2004)
  • Rampant (UUCD103, 2006)
  • Damballa (UUCD103)
  • Jousikvartetto nro 2 ”Jobimao” (UUCD103)
  • Lyckselen kuningas (UUCD103)
  • Stoa Trilogy (UUCD103)
  • Vuokin keisari (UUCD103)
  • Värikallio (UUCD103)
  • Peat, Smoke & Seaweed Storm (ABCD367, 2014)
  • L'homme à la licorne (OPTCD-15013, 2015)
  • Kirkasvetinen (AVI8553408, 2018)
  • Kalliokirskuja (WREC1, 2020)
  • Zensolence (KAIROS, 2024)

Muuta

Osmo Tapio Räihälä tunnetaan Evertonin kannattajana, mikä näkyy myös joidenkin hänen sävellystensä nimissä.[17] Nuoruudessaan hän on toiminut myös punkyhtye Neuroosin laulajana.[18]

Lähteet

Aiheesta muualla