Operaatio Countenance
Osa toista maailmansotaa
Neuvostoliiton 6. panssaridivisioonan T-26-panssarivaunu Tabrizissa
Päivämäärä: 25. elokuuta – 17. syyskuuta 1941 Paikka: Iranin keisarikunta Lopputulos: Liittoutuneiden voitto Aluemuutokset: Neuvostoliitolle Pohjois-Iran Britannialle Etelä-Iran Vaikutukset: Reza Pahlavi luopui kruunusta valtaan nostettiin tämän poika Mohammad Reza Pahlavi
Osapuolet
Neuvostoliitto  Britannia  Brittiläinen Intia  Australia	Iranin keisarikunta
Komentajat
Dmitri T. Kozlov Sergei Trofimenko Edward Quinan William Slim Archibald Wavell	Reza Pahlavi Ali Mansur Mohammad-Ali Foroughi Gholamali Bayandor † Ahmad Nakhjevan Mohammad Shahbakhti
Vahvuudet
3 armeijaa 2 divisioonaa ja 3 prikaatia	9 divisioonaa 60 lentokonetta
Tappiot
40 kaatunutta ja 3 tuhoutunutta lentokonetta 22 kaatunutta, 50 haavoittunutta ja 1 panssarivaunu tuhoutunut	noin 800 kaatunutta 200 surmattua siviiliä 2 tykkivenettä upotettu 4 vaurioitunutta tykkivenettä 6 lentokonetta tuhoutunut

Operaatio Countenance oli toisessa maailmansodassa sotilasoperaatio, jossa liittolaiset Neuvostoliitto ja Britannia valtasivat Iranin ja ottivat sen valvontaansa. Saksan aloitettua 22. kesäkuuta 1941 hyökkäyksensä Neuvostoliittoon Neuvostoliitto tarvitsi kipeästi sotamateriaalia torjuakseen hyökkäyksen. Saattuereitti Islannista Murmanskiin ja Arkangeliin ei kyennyt täyttämään tarvetta, ja lisäksi se oli akselivaltojen toiminnan ulottuvilla. Yhdysvallat toimitti lisäksi jonkin verran materiaalia Vladivostokiin, mutta se oli heikkojen liikenneyhteyksien päässä kaukana taistelutoimista.

Iranin šaahi Reza Pahlavi oli akselimielinen eikä antanut neuvostojoukoille tai liittoutuneille kauttakulkulupaa maan läpi^[1]. Britit ja Neuvostoliitto miehittivät maan operaatio Countenancessa vuonna 1941. Taistelu alkoi 25. elokuuta 1941 ja päättyi 17. syyskuuta. Taistelussa iranilaisjoukkojen komentaja Gholamali Bayandor sai surmansa. Šaahin tilalle nostettiin hänen poikansa Mohammad Reza Pahlavi, ja maan öljykentät turvattiin. Neuvostoliittoon kulkeva huoltoreitti saatiin avatuksi.

Iran oli tämän jälkeen maailmansodan loppuun saakka jaettuna Britannian ja Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeisiin.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Taistelutoimet kuvaamatta

Kansainyhteisön operaation johtoon määrättiin Irakissa olevien joukkojen komentaja kenraaliluutnantti E. P. Quinan. Iranin eteläosien öljykenttien valtaamisen sai vastuulleen Intian 8. divisioona, jonka tukena olivat Britannian, Intian ja Australian kuninkaallisten laivastojen alukset tehtävänään huolehtia Bandar Shahpurissa olevista viidestä saksalaisesta ja kolmesta italialaisesta aluksesta. Lisäksi Intian 10. divisioona etenisi Iranin pohjoisosiin Syyriasta, ja Shabadahista runsaat sata kilometriä Baghdadista itään rajan ylittäisivät Intian 2. ja brittiläinen 9. panssariprikaati. Reserviksi Irakiin siirrettiin läntiseltä aavikolta Intian 5. divisioona ja Syyriassa oleva brittiläinen 6. jalkaväkidivisioona määrättiin valmiustilaan.^[2]

Britannian kuninkaallisten ilmavoimien operaatioon varaamat 11. ja 84. laivueiden Blenheim IV -pommikoneet, 244. laivueen Vincent-pommikoneet ja 31. laivueen A-lentueen Valentia-kuljetuskoneet oli sijoitettu Shaibahiin. Hävittäjäsuojana olivat 261. laivue.^[2]

Iranin ilmavoimiin kuului neljä lentorykmenttiä, joista kolmilaivueinen 1. lentorykmentti oli sijoitettu Teheraniin Gila-Murghan lentokentälle, yksi laivueiset 2. lentorykmentti Tabriziin, 3. lentorykmentti Meshediin ja 4. lentorykmentti Ahwaziin. Lisäksi oli lento-osasto Abadanissa. Ilmavoimien kalustona oli pääasiassa Hawkerin valmistamia kaksitasoja, kuten Bristol Mercury -moottorein varustettuja Fury-hävittäjiä ja Pegasus-moottorein varustettuja Audax-hävittäjiä sekä joitakin Hind-hävittäjiä. Maa oli ostanut 56 Audax-hävittäjää, mutta taisteluiden alkaessa ainoastaan 26 oli toimintakunnossa. Niistä pääosa oli sijoitettuna 4. lentorykmenttiin. Maa oli tilannut muutamia Hurricane-hävittäjiä, mutta niiden toimitus oli keskeytetty aseiden vientikiellon alettua. Lisäksi Yhdysvalloista oli ostettu kymmenen Curtiss Hawk 75A-9 -hävittäjää, mutta ne olivat edelleen kokoamatta kuljetuslaatikoissa.^[2]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Anglo-Soviet invasion of Iran

Miehitys perustui yllätyshyökkäykseen, jolla pyrittiin nopeaan ja mahdollisimman helppoon toteutukseen. Ennen operaatiota Iranin hallitukselle luovutettiin 19. heinäkuuta ja 17. elokuuta nootit, joissa vaadittiin Saksan kansalaisten karkottamista Iranista. Jälkimmäistä nooteista pääministeri Ali Mansur piti uhkavaatimuksena.^lähde?

Britannian ja Australian laivastojen alukset tunkeutuivat Persianlahdelle, ja Kansainyhteisön joukot tunkeutuivat Iraniin Irakista. Neuvostoliiton joukot tunkeutuivat Iraniin pohjoisesta, pääasiassa Transkaukasiasta. Joukkojen pääosa muodostui kenraali Dimitri Kozlovin Transkaukasuksen rintaman 44., 47. ja 53. armeijasta. Puna-armeijan yhtymiin kuului noin tuhat T-26 panssarivaunua.^lähde?

• Playfair, I. S. O.: The Mediterranean and Middle East Volume II The Germans come to the help of their Ally (1941). Uckfield, Sussex: The Naval & Military Press Ltd, 2004. ISBN 1-845740-66-1 (englanniksi)
• Shores, Christopher: Dust Clouds in the Middle East - The Air War for East Africa, Iraq, Syria, Iran and Madagascar, 1940-1942. London: Grub Street, 2010. ISBN 978-1-898697-37-4 (englanniksi)