Opel Astra F on Opel Astran ensimmäisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 1991–1998. Se korvasi mallistossa Opel Kadettin. E-mallin Kadettia oli jo aiemmin myyty Isossa-Britanniassa nimellä Vauxhall Astra E, minkä vuoksi Astran mallisukupolvien kirjaintunnukset alkavat F:stä normaalin A:n sijaan. Indonesiassa mallia myytiin nimellä Opel Optima, Etelä-Afrikassa edelleen Kadett-nimisenä.
Ensimmäisen sukupolven Astra tuli markkinoille elokuussa 1991 Kadett E:n seuraajana. Korimalleina olivat aluksi kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä farmarimalli Caravan, jonka tavaratila lukeutui luokkansa suurimpiin. Astra sijoittui ominaisuuksiltaan luokkansa parhaimmistoon Volkswagen Golfin ja Renault 19:n ohella. Malli sai kiitosta taloudellisista moottoreistaan ja hyvistä sisätiloistaan. Suurimmat ongelmat liittyivät laatuun ja viimeistelyyn, jotka olivat kuitenkin parantuneet E-Kadettiin verrattuna.[1]
Bensiinimoottorit olivat aluksi 1,4i (60 hv), 1,6i (75 hv), 1,8i (90 hv), 2,0i (115 hv) ja 2,0i 16V (150 hv), dieselmoottorit 1,7 D (60 hv) ja 1,7 TD (82 hv). Syksyllä 1992 esiteltiin 1,4i (82 hv) ja 1,6i (100 hv), jotka korvasivat aiemmat 75- ja 90-hevosvoimaiset. Vuoden 1994 alussa tuli vielä 1,6 Eco (71 hv).[1]
Perusvarustetaso oli GL. Vuoden 1992 alusta lähtien GL:n alapuolella oli tarjolla myös säästömalli, jonka varustelusta oli karsittu radio, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja ohjaustehostin farmaria lukuun ottamatta. Keväällä 1993 säästömalli sai merkinnäkseen Young, ja radio oli siinä varusteena. GL:n yläpuolella oli GLS, jossa oli vakiovarusteina keskuslukitus, takaistuimen keskikyynärnoja, lämmitettävät sähköpeilit, sävylasit ja osittain maalatut puskurit GL:n mustien sijaan. Seuraava malli oli CD, jossa oli GLS:n lisäksi ABS-jarrut, pääntuet takaistuimilla ja sähköikkunat edessä.[1]
Ainoastaan Caravaniin sai Club-varustelun, jossa oli GL-tason lisäksi erikoisverhoilu, urheiluistuimet ja lämmitettävät sähköpeilit. Sama verhoilu oli myös GT-versiossa, joka sisälsi Clubin lisäksi etusumuvalot, takaspoilerin ja korinväriset peilit. Malli oli saatavana ainoastaan viistoperäisenä. GT nimettiin Sportiksi syksyllä 1993.[1]
Malliston huipulla oli 2,0i-moottorilla varustettu GSi, jonka tunnistaa erilaisesta etusäleiköstä sekä helmojen ja puskurien levikkeistä. Mallissa oli vakiona ABS-jarrut, ajotietokone, 15 tuuman kevytmetallivanteet ja keskuslukitus. 16-venttiilisellä moottorilla varustetuissa oli myös luistonesto.[1]
Neliovinen sedan esiteltiin keväällä 1992. Ulkomittoihin nähden sen 500-litrainen tavaratila oli erittäin kookas. Vuotta myöhemmin mallistoon tuli myös Bertonen suunnittelema nelipaikkainen avomalli Cabrio, jonka moottori oli aluksi 2,0-litrainen (myöhemmin 1,8 16V).[1]
Kuljettajan turvatyyny tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin kesällä 1994.[1]
Syksyn 1994 uudistuksessa tekniset muutokset olivat vähäisiä, lähinnä ulkonäköä nykyaikaistettiin. Etusäleikkö oli nyt Vectraa muistuttava ja vilkunlaseista tuli kirkkaat. Takavalojen väliin tuli musta paneeli. Viistoperämalleihin lisättiin pieni takaspoileri ja farmareihin tuli kattokaiteet vakiovarusteeksi. Alustassa uutta oli kaasuiskunvaimentimet. Uusia moottoreita olivat 1,7 DTL -dieselmoottori sekä Ecotec-bensiinimoottorit 1,6i 16V, 1,8i 16V ja 2,0i 16V. Kaikkiin neli- ja viisiovisiin tuli vakiovarusteeksi keskuslukitus.[1]
Vuoden 1996 alussa esiteltiin GL:n ja GLS:n väliin Comfort, jossa oli sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit ja takaistuimen keskikyynärnoja. Syyskuussa 1996 Sportin korvasi Sporty, jossa oli aikaisemman lisäksi metalliväri, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. GL:n korvasi Merit, jossa oli muiden Astrojen tavoin korinväriset puskurit ja etusumuvalot. Loppuvuodesta 1996 siihen tuli vakiovarusteeksi myös metalliväri. GSi 16V poistui ja tehokkaimmaksi jäi 2,0i (136 hv). Vuosimallin 1997 Cabrioon tuli sähkötoiminen katto.[1]