Onnellisten aika

Onnellisten aika
Days of Heaven
Ohjaaja Terrence Malick
Käsikirjoittaja Terrence Malick
Tuottaja Bert Schneider
Harold Schneider
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Néstor Almendros, ASC; loppuun saattoi Haskell Wexler, ASC
Leikkaaja Billy Weber, Caroline Ferriol, Marion Segal, Susan Martin
Tuotantosuunnittelija Jack Fisk
Pääosat Richard Gere
Brooke Adams
Sam Shepard
Linda Manz
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta 1978, Suomessa 1979
Kesto 95 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Onnellisten aika (Days of Heaven) on Terrence Malickin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1978. Siinä näyttelevät Richard Gere, Brooke Adams, Sam Shepard ja Linda Manz.

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo Billistä (Gere), chicagolaisesta työmiehestä, joka pakenee vuonna 1916 murhasyytettä Texas Panhandleen tyttöystävänsä Abbeyn (Adams) ja pikkusiskonsa (Manz) kanssa. Texasissa Bill ja Abbey esittävät sisaruksia. Rikas farmari (Shepard) palkkaa heidät töihin. Kun farmari rakastuu Abbeyyn, Bill kannustaa tätä menemään naimisiin rahan vuoksi. Bill jää farmille ja lopulta farmari ymmärtää ”sisarusten” välisen suhteen todellisen laadun. Farmari hyökkää Billin kimppuun, joka kuitenkin tappaa hänet. Bill ja Abbey pakenevat, mutta poliisi ampuu Billin kiinniottoyrityksen aikana.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kuvaustyö

American Cinematographer -lehden mukaan Néstor Almendrosin kuvaustyö on ”yksi taitavimmista ja useimmin jäljitellyistä kuvaustaiteen esimerkeistä nykyaikaisen elokuvan historiassa”. Almendros voitti työstään Oscarin.

Elokuvan ilme juontaa juurensa kuvaajan Vermeeriä ja Andrew Wyethiä kohtaan tuntemaan ihailuun sekä ohjaajan kiinnostukseen vuosisadanvaihteen valokuvajournalismiin. Pyrkimyksenä oli tavoitella varhaisten mykkäelokuvien luonnollista ilmettä, joten ulkokohtaukset kuvattiin luonnonvalossa ja sisäkuvissa keinovaloa käytettiin säästeliäästi.

Kun kuvauksille varattu aika ylittyi, Almendrosin oli lähdettävä aiemman sitoumuksensa perusteella kuvaamaan toista elokuvaa. Hän uskoi työnsä loppuun saattamisen kollegalleen Haskell Wexlerille, joka jäljitteli Almendrosin työtä menestyksekkäästi.[1]

Musiikki

Ennio Morriconen elokuvaan säveltämä pääteema mukailee Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaali -sarjan osaa ”Akvaario”, jota käytetään elokuvassa myös alkuperäisversiona.[2]

Palkinnot

Malick voitti Prix de la mise en scène eli parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1979.

Onnellisten aika nimettiin Oscar-palkintoehdokkaaksi pukusuunnittelusta, sävellystyöstä sekä äänityöstä. Se palkittiin parhaasta kuvauksesta. Palkinnot jakavan Elokuva-akatemian tavan mukaan palkinto annettiin pääkuvaaja Nestor Almendrosille, vaikka myös Haskell Wexlerin työ mainittiin lopputeksteissä. Wexler on myöhemmin valittanut siitä, ettei hän saanut Oscaria työstään.

Elokuva valittiin vuonna 2007 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Onnellisten ajan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Vastaanotto Suomessa

Onnellisten aika sai Suomessa ensi-iltansa vasta 1979, jolloin se keräsi suomalaisilta elokuvakriitikoilta viidenneksi eniten ääniä elokuvakerholehti Projektion järjestämässä äänestyksessä vuoden parhaista ensi-iltaelokuvista.[5] Helsingin Sanomien Matti Salo kirjoitti: ”Sitten Charles Laughtonin Räsynuken ja Stanley Kubrickin Barry Lyndonin emme ole päässeet väijymään niin kiehtovaa visuaalista ja musikaalista tarua köyhyydestä ja rikkaudesta, ’taivaan päivistä’.”[6]

DVD-versiot

Paramount Pictures julkaisi vuonna 1999 peruslaatuisen DVD-version, jonka kuvassa on elokuvaajien ammattilehden American Cinematographerin mielestä paljon lähteenä olleen filmikopion likaa ja naarmuja. Criterion Collectionin julkaiseman erikoispainoksen teräväpiirtokuvassa on puolestaan lehden arvioijan mielestä poikkeuksellisen hyvä värintoisto, vähäinen rakeisuus ja varjosävyjen tarkka toisto. Paramount Picturesin julkaisuun verrattuna Criterionin versio on ”ylivertainen”.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Sweeney, Kenneth: Days of Heaven (1978). American Society of Cinematographers. Arkistoitu 14.9.2008. Viitattu 17.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Movie Trivia About Days of Heaven American Film Institute. Viitattu 26.12.2020.
  3. ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
  4. ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.3016. (englanniksi)
  5. ↑ Vuoden 1979 parhaiden kriitikkoäänestys, Projektio 1/1980, Suomen elokuvakerhojen liitto ry, s. 27.
  6. ↑ Salo, Matti: Hääkuvia. Helsingin Sanomat, 22.4.1979, s. 27. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.