Aleksandra Ekster, s. Grigorovitš, syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänelle hankittiin monipuolinen koulutus, johon kuului kieliä, musiikkia ja kuvataiteita. Perheen muutettua Kiovaan, hän aloitti siellä lukion ja taideopinnot.[3] Hänen varakkaan perheensä isä oli valkovenäläinen, äiti kreikkalainen. Hän asui lapsena Kiovassa, jonne perhe muutti pian hänen syntymänsä jälkeen. Ekster valmistui 1906 Kiovan taidekoulusta (Ки́́ївське худо́жнє учи́лище, KKHU), jossa hänen opettajiaan olivat muun muassa Mykola Pymonenko, Oleksandr Bohomazov ja Alexander Archipenko. Hän asui 1908–1924 vuoroin Kiovassa, Pietarissa, Odessassa, Pariisissa, Roomassa ja Moskovassa mutta oli keskeinen hahmo Kiovan taide-elämässä. Hänen studiolleen kokoontui Kiovan taide-eliitti ja älymystö. Hän osallistui 1908 Davyd Burljuk ja Volodymyr Burliukin järjestämään Zveno-ryhmän näyttelyyn.[2]
Aleksandra Grigorovitš solmi vuonna 1908 avioliiton juristi Nikolai Eksterin kanssa. Eksterin suku kuului Kiovan yläluokkaan, ja se tunnettiin sekä sivistys- että kulttuuriharrastuksistaan. Nuoripari matkusti Pariisiin useaksi kuukaudeksi, ja Aleksandra Ekster opiskeli maalaustaidetta MontparnassellaAcadémie de la Grande Chaumièressa.[4]
Matkan jälkeen Ekster vuonna 1908 osallistui uusien tulokkaiden näyttelyyn sekä Kiovassa että Pietarissa. Samana vuonna hän järjesti näyttelyn yhdessä Natalja Gontšarovan kanssa.[1]
Varhaisissa töissään Exter käytti kubismin, futurismin (kubo-futurismi)n ja art decon aineksia. Hän liittyi 1915 avantgarde-taiteilijaryhmään Supremukseen ja teki muutamia suprematistisia maalauksia. Myöhemmin hänen tyylinsä sai vaikutteita konstruktivismista, mutta hän omaksui vaikutteita eri lähteistä ja kulttuureista. Häntä kiinnosti erityisesti kuitenkin ukrainalainen kansantaide, ja hän perusti 1915–1916 talonpoikaiskäsityön osuuskuntia, joissa tehtiin Kazimir Malevitšin suprematistisiin malleihin perustuvia kilim-kudonnaisia. Ekster yhdisti ukrainalaisen kansantaiteen värikkyyden siihen asti varsin vähävärisiin kubistisiin maalauksiin. Hänen mielestään avantgardella ja kansantaiteella on läheinen yhteys, ja hänen töitään oli esillä ukrainalaisen naivistin Hanna Sobatško-Šostakin ja muiden kansantaiteen maalareiden kanssa. Hän piti 1918–1920 työpajaa Kiovassa, jossa työskenteli useita merkittäviä taiteilijoita, ja samaan aikaan hän oli Moskovassa Aleksander Tairovin Kamariteatterin keskeisiä lavastesuunnittelijoita ja sai mainetta Kiovan, Pietarin, Moskovan ja Pariisin teattereille tekemillään pukusuunniteluilla.[2]
Muutamassa vuodessa, käytännössä vuosina 1908–1915, Eksterin tyyli vaihtui impressionismistakubismiin ja siitä vielä futurismiin. Vuodesta 1916 alkaen hänen työnsä ovat puhdasta pintaa, tasapainoa ja liikettä sekä valon ja värin tutkimista. Kyseinen aika vuodesta 1915 1920-luvun alkuun oli hänen luovin kautensa. Hän teki myös kuuluisuutta saavuttaneita lavastuksia, kuten lavasteen vuonna 1917 esitettyyn Oscar WildenSalomeen. [5]
Ekster muutti 1924 Pariisiin, jossa hän toimi alkuun Académie Modernessa opettajana[2]. Hän ei katkaissut suhteitaan Neuvostoliittoon kokonaan. Hän teki yhteistyötä elokuvaohjaaja Jakov Protazanovin kanssa tämän tehdessä elokuvaa Aelita. Sitä pidetään ensimmäisenä venäläisenä Science fiction -elokuvana. Myöhemmin hän auttoi rakentamaan Neuvostoliiton paviljonkia Exposition des Artes Décoratifs Industrielles Modernesiin. [5] Hän aloitti 1933 kuvitettujen käsikirjoitusten tekemisen, (gusseja paperille) ja toimi kirjankuvittajana. Hän asetti töitään esille Pariisissa ja New Yorkissa ja piti yhteyttä ukrainalaisiin taiteilijoihin.[2]
Ranskassa Ekster opetti Fernand Légerin Académie d´Art Contemporainissa vuosina 1926–1930. Hän oli mukana ryhmänäyttelyssä New Yorkissa ja piti yksityisnäyttelyn Prahassa. Hän teki myös kirjojen kuvituksia ja teatterilavastuksia, mutta ei päässyt yhtä huipulle kuin syntymämaassaan. Viime vuosina hänen töidensä arvostus ja myyntiarvot ovat nousseet. Hänen töistään on löydetty myös väärennöksiä.[6][7]
.jpg)
_01.jpg)
