Päivänsalo syntyi vuonna 1916 Keuruulla. Hänen vanhempiaan olivat Bror Hannes Päivänsalo ja Laina Leidenius. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1936 Helsingin suomalaisesta normaalilukiosta. Hän suoritti teologisen esitutkinnon vuonna 1941 ja vihittiin papiksi myöhemmin samana. Päivänsalo suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1947. Päivänsalo oli naimisissa vuodesta 1944 lähtien Rea Donata Vakion kanssa ja heillä oli yhteensä viisi lasta, mm. Martti Päivänsalo.[3]
Päivänsalo johti vuodesta 1971 alkaen isänsä ja veljensä Veikko Päivänsalon seuraajana Helsingin Kaupunkilähetystä, jonka palveluksessa hän oli ollut jo vuodesta 1944. Vuosina 1944–1969 Päivänsalo oli kaupunkilähetyksen työntkeijä.[4][3]
Päivänsalo oli myös Espoon kirkkovaltuutettu vuosina 1958–1972 ja Kirkkonummen kirkkovaltuutettu vuodesta 1974. Päivänsalo toimi pohjoismaisten kaupunkilähetysten symposiumin puheenjohtajana vuonna 1972, Suomen diakonia- ja kaupunkilähetysyhteisöjen liiton puheenjohtajana vuodesta 1980 sekä Euroopan kaupunkilähetystyöyhteisöjen työvaliokunnan jäsenenä vuodesta 1980.[3]
Julkaisut
B. H. Päivänsalo uskonnonopettajana, Helsingin yliopisto 1942
Pornaisten seurakunnan syntyhistoriaa vuoteen 1738, Helsingin yliopisto 1943
Ihminen liikenteessä : Vaikutelmia asennekasvatuksesta Yhdysvaltain liikenneopetuksessa ja ehdotuksia sen soveltamiseksi Suomen oloihin, 1970
Tunnustukset
Olavi Päivänsalo sai rovastin ja sosiaalineuvoksen arvonimet.[5]
Lähteet
↑ Voitto Viro: Vanha hautausmaa (2. painos), s. 192. Helsinki: Otava, 1993.