Oder (saks.Oder, puol.Odra, tšek.Odra) on 841 kilometriä [3] pitkä joki (myös 866 km, 854 km [1], 912 km [5]), joka virtaa Tšekin, Puolan ja Saksan valtioiden alueilla. Joki alkaa Tšekin Määristä, jossa se virtaa 112 kilometriä. Tämän jälkeen se virtaa loput 742 kilometristä Länsi-Puolassa. Viimeiset 189 kilometriä joki muodostaa valtiorajan Saksan ja Puolan välille. Oder muodostaa pohjoisosan Oder–Neisse-linjasta ja Oderin sivujokiNeisse muodostaa rajalinjan eteläisen osan. Joki saavuttaa Itämeren laskiessaan Oderinhaffiin. Joen valuma-alueen pinta-ala on 118 861 neliökilometriä. Suurimmat joenvarren kaupungit ovat Puolassa Wrocław[6] ja Szczecin sekä Tšekissä Ostrava. Joki on osan vuodesta tavaraliikennekelpoinen 700 kilometrin matkalta. Toisen maailmansodan jälkeen Oderista tuli Saksan ja Puolan raja. [1][2][7][8][5]
Joesta löytyi Saksan ja Puolan alueella vuonna 2022 elokuussa tonnikaupalla kuolleita kaloja. Niiden epäiltiin kuolleen myrkytykseen, mahdollisesti jokeen upotetusta jätteestä peräisin olevaan. Joen toipuminen vie viranomaisten mukaan vuosia.[9]
Joen pituus on 841 kilometriä, mutta se on lyhentynyt yli 20 % menneisyydessä suoritettujen perkausten ja oikaisujen takia, joita on suoritettu 1800-luvulta asti. Tämän vuoksi Oderin pituus ilmoitetaan eri lähteissä vaihtelevia arvoja.[3]
Joki saa alkunsa Tšekin Oderinvuoristosta (tšek.Oderské vrchy), johon luetaan kuuluvaksi myös Hrubý Jeseník-vuoristo. Oderin lähde sijaitsee 634 metrin korkeudessa mpy. ja se virtaa ensimmäiset 47 kilometriä vuoristopurona melko jyrkästi alas.[3] Uoman kaltevuus kuitenkin loivenee sen lähestyessään Määrinporttia, joka on alangolle annettu nimitys Tšekin Sleesian ja Puolan Ylä-Sleesian alueella. Täällä Oder virtaa rauhallisesti ja se kulkee ensin pääasiassa kohti luodetta ja sitten kohti pohjoista. Joki hyödyntää Olšen yhtymäkohdan jälkeen vanhoja jääkausien aikaisia itä-länsi-suuntaisia jäätiköiden sulamisvesien kuluttamia laaksoja. Tällaisissa laaksoissa Oderin leveydeksi tulee useita kilometrejä, mutta siirtymäosuuksilla laaksosta toiseen, joki kapenee 1–2 kilometrin levyiseksi. Joen alajuoksulla joki hyödyntää leveää jokilaaksoa usealla rinnakkaisella uomalla ja niitä yhdistävillä poikittaisilla uomilla. Noin 80 kilometriä ennen suistoa on joella kaksi pysyvää ja rinnakkaista pääuomaa. Vasen rinnakkaisuoma, jota kutsutaan Länsi-Oderiksi, on rakennettu vesiliikenteen kanavaksi. Se virtaa Szczecinin kaupungin halki ja laskee lopuksi Oderinhaffiin. Itä-Oder virtaa Szczecinin itäpuolella ja kulkee Dąbien kautta. Järven ja haffin välistä osuutta kutsutaan Regalicaksi. Ostravasta Wartan yhtymäkohdalle on joen kaltevuus 0,27 metriä kilometrille (m/km). Schwedtin alapuolella kaltevuus jää alle 0,05 m/km.[2][1]
Oderinhaffi ja sen lasku-uomat eivät erään tulkinnan mukaan kuulu enää Oderin alueeseen, mutta toisinaan ne lasketaan mukaan Oderin valuma-alueen pinta-alaan. Silloin muut Oderinhaffiin laskevat lyhyemmät joet kuuluisivat mukaan Oderin valuma-alueeseen. Oderinhaffi on kaksiosainen haffi, jolla on kolme lasku-uomaa Itämerelle: lännessä Peenestrom, keskellä Świna ja idässä Dziwna.[b]
Vesiliikenne
Joki on 700 kilometriä liikennöintikelpoinen Itämereltä Puolan ja Tšekin väliselle rajalle asti eli Kędzierzyn-Koźlen kaupunkiin asti. Jokea pitkin kuljetetaan esimerkiksi kivihiiltä, rakennusmateriaaleja, puutavaraa ja kemikaaleja, jonka määrät kohosivat 1990-luvulla vuosittain noin 20 miljoonaan tonniin.[5]
Liikennöinti on yläjuoksulla mahdollista, koska joen keskijuoksulle Kędzierzyn-Koźlen ja Brzeg Dolnyn väliselle 186 kilometrin matkalle on rakennettu 24 pohjapatoa, joilla nostetaan vedenpintaa rahtialuksille riittävän korkealle. Laivat ohittavat pohjapadot käyttämällä niiden rinnalle rakennettuja sulkuja. Tätä joen osuutta kutsutaan ”kanavoiduksi Oderiksi”. Brzeg Dolnyn alapuolella osuudella Wartaan asti on purjehdus mahdollista riippuen joen vesitilanteesta. Talvella liikennettä voi rajoittaa jäätilanne, koska Oder on vuosittain jäässä keskimäärin 40 vuorokautta [1]. Tärkeimmät satamat ovat kaupungeissa Gliwice, Kędzierzyn-Koźle, Opole, Wrocław, Malczyce, Ścinawa, Głogów, Nowa Sól, Cigacice, Krosno Odrzańskie, Kostrzyn ja suistossa Oderinhaffissa Szczecin.[3][2]
Joki muodostaa väylän sisäiselle kaupankäynnille mutta myös ulkomaankaupalle. Jokeen on pääsy Oderinhaffin kautta käyttäen sen Itämereen laskevia kolmea lasku-uomaa. Muutaman metrin syvä haffi rajoittaa jokeen pyrkivien laivojen syväyksiä. Oder on Brzeg Dolnyn alapuolella Itämereen asti oikaistu, ruopattu ja muutenkin rakennettu laivaliikenteelle sopivaksi kanavaksi.[1][2]
Joelta on kanavayhteyksiä eri teollisuusalueille. Kędzierzyn-Koźlen lähellä joesta haarautuu Gliwice Canal, joka on korvannut vanhemman Kłodnica Canalin ja joka mahdollisti laivaliikenteen Ylä-Sleesian teollisuusalueille. Oderilta on yhteys itäiseen VeikseliinBydgoszcz Canalia pitkin, joka hyödyntää siihen Wartan ja Notećin uomia. Oderin pääuoman alajuoksulla alkavat länteen johtavat kanavat Oder–Spree- ja Oder–Havel-kanavat, jotka yhdistävät Oderin alueen Spreehen ja Haveliin.[1]
Oderin vesistön laaja valuma-alue sijaitsee pääosin Puolassa, jonka se käytännössä jakaa Veikselin kanssa lähes puoliksi. Valuma-alueesta 90 % sijaitsee Puolassa, 6 % Tšekissä ja 4 % Saksassa ja siinä asuu yli 16 miljoonaa asukasta. Oderin valuma-alueen hydrologiseksi pääuomaksi on valittu Oderin uoma, vaikka sen sivujoen Wartan uomalla pääuomasta tulisi pitempi. Maantieteellisen nimen lisäksi päätöksessä on noudatettu suurimman virtaaman seuraamista. Oder laskee Itämereen 18,5 kuutiokilometriä vettä vuodessa (tai 16,2 kuutiokilometriä vettä [10]).[3][10]
Sivujokia
Oderjoki virtaa valuma-alueensa länsilaidalla, joten kaikki oikeanpuoleiset sivujoet ovat alavien alueiden jokia. Näitä ovat Ina, Warta, Obrzyca, Krzycki Rów, Barycz, Widawa, Strobrawa, Mała Panew ja Kłodnica. Ne eivät muodostaa tulvauhkia samalla tavalla kuin joen vasemmanpuoleiset sivujoet. Ne laskeutuvat alas Sudeettialueiden vuoristosta, jolloin niiden virtaamat voivat vaihdella äkillisesti. Niitä ovat Neisse, Bóbr, Kaczawa, Bystrzyca, Ślęza, Oława ja Nysa Kłodzka. Valuma-alueen lounaisosissa Tšekin puolella on kolme suurempaa sivujokea, joiden luonne tulvien suhteen on yhtä raju. Ne ovat Olše, Ostravice ja Opava. Tulvien torjunnassa hyödynnetään tekojärviä, jonne voidaan tarvittaessa säilöä vettä tasoittamaan suuria virtaamia.[3]
Alla sijaitsevaan taulukkoon on koottu Oderin pääuomaan yhtyviä sivujokia. Ne on luetteloitu suistosta alkaen kohti Oderin latvavesiä. Taulukossa esiintyvien tietojen lähteet on kerrottu taulukon alle ja taulukon oikeassa sarakkeessa on eritelty kunkin tiedon lähde. Wartan nimi on lihavoitu, sillä siinä sijaitsee yhtä paljon sivujokia kuin Oderilla.
↑ abcTieto on luettu saksankielisen wikipedian artikkelista de:Oder.
↑ abTieto luettu ACME:n Internetin karttapalvelusta.
Viitteet
↑ abcdefgOder Riverbritannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 17.7.2020. (englanniksi)
↑ abcdeGeneral information (PDF) (s.5–6) 2013. Wrocław, Puola: International Commission for the Protection of the Odra River. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
↑ abcPöyhönen, Otto (päätoimittaja): Suuri Maailmantieto, s. 466 (Neisse) & 485 (Oder). Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3
↑General information (PDF) (s.13 (kartta)) 2013. Wrocław, Puola: International Commission for the Protection of the Odra River. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
↑ abGeneral information (PDF) (s.7–11) 2013. Wrocław, Puola: International Commission for the Protection of the Odra River. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
↑ abOder (kartta), Wikipedia Commons, Viitattu 25.12.2021
↑Oderhochwasser 1997 Einzugsgebiet Der Oder, s. 77–78. Wrocław, Puola: Internationale Kommission zum Schutz der Oder gegen Verunreinigung, 1999. ISBN 83-916202-7-1Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.12.2021). (saksaksi)