Rata voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on noin seitsemän kilometriä Mettupalayamista Kallariin. Juna kulkee läpi Tamil Nadun keskustasangon ja ohittaa arekapalmuplantaaseja. Toisessa vaiheessa rata nousee 19 kilometrin matkalla 1 330 metriä Kallarista Coonooriin. Tässä osassa käytetään hammasrattaita nousemiseen. Lisäksi 19 kilometrin matkalla on 208 kurvia ja 13 tunnelia sekä puolitunneli, jossa juna kulkee osittain kallion sisässä. Rata menee lähes asumattomassa sademetsässä ja viimeisten viiden kilometrin aikana vaunuista on hienot näkymät jyrkänteeseen, josta juna on noussut. Radan kolmas osa nousee vielä Coonoorista noin 900 metriä 18 kilometrin matkalla. Tässä osassa on radan pisin tunneli, joka on 282 metriä pitkä. Ensimmäisellä ja viimeisellä pätkällä junan suurin sallittu nopeus on 30 km/h, kun toisessa osassa tämä on vain 13 km/h.[1]
Ensimmäiset suunnitelmat radasta Nilgirivuoristoon tehtiin jo 1854, mutta vasta 45 vuotta myöhemmin ensimmäinen juna nousi mäkiä ylös.[3] Rata Mettupalayamiin vuorten juurelle oli valmis vuonna 1873, mutta ongelmaksi muodostui nousu Coonooriin ja härkävankkureiden sekä ponien korvaaminen[4].
Vuonna 1873 piirikunnan insinööri J. L. L. Morant ehdotti hammasrataa. Ensimmäiset ehdotukset kuitenkin hylättiin. [4] Vuonna 1882 sveitsiläinen keksijä Riggenbach ehdotti Rigi-systeemiä ja lopulta neljä vuotta myöhemmin työt aloitettiin. Coonooriin päästiin vuonna 1899 ja rata laajennettiin nykyiseen mittaansa Udagamandalamiin vuonna 1908.[5]
Lähteet
↑ abICOMOS: Advisory Body Evaluation (PDF) (s. 7) World Heritage Center. 9/1999. UNESCO. Viitattu 1. elokuuta 2007. (englanniksi)
