Nikolaus Selnecker (tai Selneccer) (5. joulukuuta 1530 Hersbruck – 24. toukokuuta 1592 Leipzig) oli saksalainen luterilainen urkuri ja teologi. Hän on pääosin tunnettu virsistään. Hän oli myös yhdessä muun muassa Jakob Andreaen ja Martin Chemnitzin kanssa yhtenä tärkeimmistä luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvan Yksimielisyyden ohjeen laatijoista.

Nuoruudessaan Selnecker toimi Nürnbergin urkurina. Hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa Philipp Melanchthonin alaisuudessa. Aluksi hän opiskeli lakitiedettä, mutta Melanchthonin vaikutuksesta hän alkoi opiskella teologiaa. Myöhemmin hän toimi hovisaarnaajana ja muusikkona Dresdenissä, superintendenttinä ja professorina Jenassa ja Leipzigissa.^[1]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa Selneckerin tekemiä ovat virsi numero 551 ”Sinua Kristus, kiitämme, oi Herra, armahtajamme” sekä virrestä 189 ”Ah, Jeesus, ole kanssamme, jo joutuu aika ehtoolle” säkeistöt 2–8, ensimmäinen säkeistö pohjautuu Melanchthonin vuonna 1551 tekemään runoon. Virren Selnecker on kirjoittanut Yksimielisyyden ohjeen allekirjoittamisen jälkeen ja virrestä heijastuu kirkollisen elämän vastakohtaisuudet. Virsi tuli tunnetuksi, kun se julkaistiin Melanchthonin alkusäkeistöllä varustettuna 1611 Nürnbergissä.^[2]

Myös virren 377 "Sun haltuus, rakas Isäni" tekijäksi mainitaan Selnecker Martin Moellerin ohella.^[3] Ruotsin kirkon virsikirjassa on kaksi hänen virttään, jotka ovat samat kuin Suomen virsikirjassa, mutta hieman erilaisina käännöksinä: 373 "Oi, sido meidät sanaasi", 2. ja 3. säkeistöt, ja 502 "Sinua, Kristus, kiitämme" sekä yksi hänen sävelmänsä, Johan L. Runebergin virrellä 507 "Yön helmaan päivä painuu".