Napoléon Victor Bonaparte

Napoléon Victor Bonaparte ja tämän vaimo Belgian prinsessa Clémentine

Napoléon Victor Jérôme Frédéric Bonaparte (18. heinäkuuta 1862 – 3. toukokuuta 1926 Bryssel, Belgia[1]) oli ranskalainen Bonaparte-suvun kruununtavoittelija. Keisari Napoleon III:n poika Napoléon Eugène Louis nimesi hänet seuraajakseen suvun päänä ennen kuolemaansa vuonna 1879. Jos Napoléon Victor Bonaparte olisi noussut Ranskan hallitsijaksi, hänen hallitsijanimekseen olisi tullut joko Napoleon V[2][3] tai Napoleon VI[4][5].

Elämä

Napoléon Victor Bonaparten vanhemmat olivat Napoléon Joseph Charles Paul Bonaparte ja Savoijin prinsessa Maria Clotilde. Hänen isoisänsä olivat isän puolelta Jérôme Bonaparte ja äidin puolelta Viktor Emanuel II, Sardinian ja myöhemmin Italian kuningas.[6][4][5]

Napoléon Victor Bonapartesta tuli vuonna 1879 kuolleen Napoléon Eugène Louis Bonaparten testamentin mukaan keisarillisen arvonimen perijä. Napoléon Eugène Louis oli ollut eläessään tietoinen Napoléon Joseph Charles Paul Bonaparten vasemmistolaisista, tasavaltalaisista ja papiston vastaisista mielipiteistä, kun taas tämän poika oli "keisarillinen", imperialistinen, papistoa tukeva ja oikeistolainen. Testamentti aiheutti Bonaparten suvussa ja sen tukijoissa jakauman isää ja poikaa kannattaviin ryhmiin.[7] Vuonna 1881 vanhempi Bonaparte ilmoitti myöntyvänsä testamentin tahtoon[5], mutta kesti vuoteen 1884 asti, että Napoléon Victor Bonaparte hyväksyttiin bonapartistisen liikkeen johtohahmoksi.[7] Kaksi vuotta myöhemmin säädettiin laki, joka kielsi Ranskaa hallinneiden dynastioiden jäseniä asumasta maassa.[8] Vuonna 1888 filosofi Friedrich Nietzsche esitti eräässä kirjeessään tukensa ajatukselle Napoléon Victor Bonapartesta Ranskan keisarina.[7]

Dreyfusin tapauksen jakaessa kansan mielipiteen Ranskassa 1890-luvulla johtava bonapartistisen liikkeen hahmo ja Napoléon Victor Bonaparten väitetysti läheinen ystävä Jules Legoux julisti Brysselissä, että tämä olisi pian vallassa Ranskassa hallitsijanimellä Napoleon V. Tasavaltainen hallitusmuoto kuitenkin selvisi kriisistä.[2]

Bonaparte sai Brysselissä sydänkohtauksen 29. huhtikuuta 1926.[9] Hän kuoli muutamaa päivää myöhemmin 3. toukokuuta, seurassaan kirjailija ja monarkistisen liikkeen johtohahmo Charles Maurras. Tämä kommentoi hänen aikaansa kruununtavoittelijana seuraavasti:[10]

»Hän ei ollut tuonut esille mitään uusia ajatuksia sitten vuoden 1884, eikä radikaaleja vaihtoehtoja tasavallalle.»

Napoléon Victor Bonapartea seurasi Ranskan keisarin arvonimen haltijana ja Bonaparten suvun päämiehenä hänen poikansa Louis.[8]

Perhe

Bonaparte avioitui lähes 50 vuoden iässä Belgian kuninkaan nuorimman tyttären Clémentinen (1872–1955) kanssa Moncalierissa Italiassa 15. marraskuuta 1910.[3][8][11]

Bonaparte ja prinsessa Clémentine saivat kaksi lasta:

Lähteet

  • Dombowsky, Don: Nietzsche and Napoleon: The Dionysian Conspiracy. University of Wales Press, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Gildea, Robert: The Past in French History. Yale University Press, 1994. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Victor Bonaparte (1862-1926) data.bnf.fr. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b A Section of Railing from Napoleon’s Tomb on St Helena The Armoury of St James’s. Arkistoitu 31.12.2016. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Bonaparte Claimant: Victor Napoleon (1862-1926) histclo.com. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  4. ↑ a b Napoleon VI. The Argus, 7.9.1901. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Napoleon VI. The New York Times, 4.10.1881. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Napoléon-Joseph-Charles-Paul Bonaparte Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Dombowsky 2014
  8. ↑ a b c d Johnson, Douglas: Obituary: Prince Napoleon The Independent. 9.5.1997. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Bonaparte Pretender Stricken in Brussels: Prince Victor Napoleon, Aged 64, Is Descendant of Emperor's Brother. The New York Times, 30.4.1926. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. ↑ Gildea 1994, s. 78
  11. ↑ Royal Romance Ends in Wedding: Princess Clementine of Belgium the Bride of Prince Victor Napoleon Bonaparte. The New York Times, 15.11.1910. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • de Witt, Laetitia: Le Prince Victor Napoleon. Fayard, 2007. (ranskaksi)
 Edeltäjä:
Napoléon Eugène Louis Bonaparte 		Ranskan keisari
(nimellinen)
 1879–1926 		Seuraaja:
Louis Bonaparte