Murto (17. toukokuuta 1917 – 23. toukokuuta 1936) oli tummanrautias suomenhevosori, jonka isä oli Toimi, emä Hilppa ja emänisä Ilkka.[1] Se polveutui (iiiii.) vuonna 1864 syntyneestä oriista Jaakko, joka on yksi nykyisten suomenhevosten neljästä kantaoriista.[2] Murto kilpaili menestyksekkäästi ravurina voittaen kaksi ravikuninkuutta (1926 ja 1929)[1]. Ori juoksi useita Suomen ennätysaikoja parantaen 3 000 metrin ennätystä kerran ja 2 000 metrin ennätystä kuudesti.[3] Sen ennätys (paras kilometriaika) oli 29,4.[3]
Kilpaura
Murto syntyi Etelä-Pohjanmaalla mutta oli kilpailuvuotensa mäntsäläläisen Eino Koskisen omistuksessa.[3] Sen valmentajana ja ohjastajana toimi Kauko Eestilä.[3] Murto lähti Ruotsiin kilpailemaan myös seuraavana vuonna, mutta sairastui jo menomatkalla ja toipui kunnolla kilpailukuntoon vasta keväällä 1929.[3] Kesällä 1929 se alitti ensimmäisenä suomenhevosena 3 minuutin ajan 2 000 metrin matkalla (2.58,8), joskin tämä ennätys jäi epäviralliseksi, koska kilpailuja ei ollut vahvistettu virallisiksi.[3] Murron askelta kuvataan poikkeuksellisen pitkäksi, ja sen jalat säilyivät hyväkuntoisina läpi kilpauran.[3]
Jalostuskäyttö ja jälkeläiset
Keväällä 1930 Murto myytiin siitosoriiksi Seinäjoelle.[3] Se sai yli sata jälkeläistä[1], näiden joukossa paljon lahjakkaita juoksijoita[3]. Sen tärkein jälkeläinen on nykyiseen suomenhevoseen voimakkaasti vaikuttanut ja monta ravikuninkuusvoittajaa jättänyt ori Eri-Aaroni[3], mutta jälkeläisiin lukeutuu myös muiden muassa ravikuningas Valokas[4] sekä ori Murti, josta polveutuvat kaksinkertainen ravikuningas Forte (ii. Murti)[5], tämän jälkeläinen Vokker[6] ja edelleen tämän jälkeläiset, viisinkertainen ravikuningas Viesker[7] ja kolminkertainen ravikuningatar V.H. Suvitar[8].[9] Kantaori Jaakkoon johtavaa isälinjaa kutsutaan nykyään tavallisesti Murto-linjaksi, koska kaikki nykyiset suoraa isälinjaa Jaakosta polveutuvat suomenhevoset polveutuvat siitä Murron kautta.[2][9]
Murto menehtyi vuonna 1936 sairastuttuaan ähkyyn.[1]
Kantakirjaus
Murto kantakirjattiin vuonna 1923, mutta sitä ei palkittu[1]; sitä epäiltiin muun muassa laajojen merkkiensä (läsi ja kolme korkeaa sukkaa[1]) vuoksi vierasveriseksi, eikä sitä olisi haluttu päästää kantakirjaan lainkaan[9]. Sitä pidettiin tyypiltään ja liikkeiltään tyydyttävänä, ja sen säkäkorkeudeksi mitattiin 158 cm.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
