Raviurheilussa on kyse hevosillaraviakärryjen kanssa ajaen käytävistä nopeuskilpailuista. Kilpailuissa on tyypillisesti rahapalkinnot. (Myös raviratsastus, eli monté-lähtöjä järjestetään, ja Pohjois-Amerikassa järjestetään vastaavanlaisia juoksukilpailuita myös niin kutsutuille peitsareille.) Raviurheilua ei pidä sekoittaa laukkaurheiluun. Vedonlyönti kuuluu olennaisena osana raviurheiluun: ravilähdöistä voi yleensä pelata Totoa.
Ravit ovat melko puhtaasti nopeuskilpailuita, joissa myös juoksutaktiikalla on tärkeä osuus. Askellajin tulisi säilyä ravina koko lähdön ajan, ja tietty määrä laukkaa, passia tai epäpuhdasta (passahtavaa) ravia johtaa hylkäykseen. Samoin kävely lähdön aikana johtaa hylkäämiseen. Laukkaamista koskevat säännöt vaihtelevat maakohtaisesti jonkin verran; Suomessa laukkaamisesta tehdään aina merkintä hevosen kilpailukirjaan ja hylkäämiseen voivat johtaa pitkä laukka (hpl), edistävä laukka (hel), laukka loppusuoralla 100 metriä ennen maalilinjaa (hlo), liian usein toistunut laukka (hll) sekä maaliviivaa ylittäessä tapahtunut laukka (hml). Hylkäämiseen voi johtaa myös ohjastajan häiritsevä tai epäurheilijamainen käytös radalla, radalta poistuminen tai lähdön huomattava häiritseminen esimerkiksi aloitustilanteessa.lähde?
Pohjoismaissa on erikoisuutena paikallisten kylmäveristen rotujen käyttö raviurheilussa, ja niille järjestetään omia lähtöjä, joihin huomattavasti nopeammat lämminveriset hevoset eivät voi osallistua. Suomessa ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveriset saavat osallistua varsin taajaan kylmäverilähtöihin, kun taas Ruotsissa ja Norjassa on suomenhevosten osallistumisoikeus rajattu kutsukilpailuihin. Joskus myös Suomessa kylmäverilähtöihin on rajattu mukaan otettavaksi ensisijaisesti suomessa syntyneet hevoset eli käytännössä suomenhevoset.lähde?
Euroopassa ravihevosten aika kilpailuissa lasketaan kilometriaikana, jotta eripituisten matkojen aikoja voidaan verrata keskenään. Ajasta jätetään minuuttia merkitsevä ykkönen pois. Näin ollen tulos "09,7a" tarkoittaa aikaa 1.09,7 eli aikaa kului yksi minuutti, yhdeksän sekuntia ja seitsemän sekunnin kymmenesosaa kilometriä kohden. A-kirjain tarkoittaa autolähtöä.[2]
Raveissa käytettävät kilpakärryt suunnitellaan mahdollisimman tasapainoisiksi ja kevyiksi, joten hevosilla voidaan käyttää kevyitä silavaljaita. Valjailla erilaisine lisävarusteineen pyritään pitämään hevonen oikeassa juoksuasennossa ja ravissa sekä suojaamaan sitä häiriötekijöiltä. Jalkavammojen ehkäisemiseksi käytetään myös monenlaisia jalkasuojia.[3]
Nykyiset raviradat ovat tarkkaan suunniteltuja, hoidettuja ja hyvin kaarroitettuja, jotta hevoset voivat juosta niin nopeasti kuin mahdollista rasittaen jalkojaan mahdollisimman vähän. Suomessa yleisin radan pituus on 1 000 metriä. Amerikassa yleisin pituus on 1 609 metriä (eli yksi maili), mutta on myös puolen mailin pituisia ratoja. Juostavat matkat ovat useimmiten 1 609 m ja 2 100 m. Myös 2 600 m, 3 100 m ja jopa yli 4 000 m kilpailuja järjestetään jonkin verran. Eripituisten matkojen lisäksi raveissa on erillisiä lähtöjä muun muassa eri-ikäisille hevosille sekä tammoille ja oreille. Orilähdöt ovat yleensä avoinna myös ruunille. Pohjoismaissa rataa kierretään vastapäivään, Keski-Euroopassa pääosin myötäpäivään, mutta Ranskassa eri radoilla juostaan eri suuntaisesti.lähde?
Suurkilpailuiksi kutsutaan Suomessa yli 10 000 euron ykköspalkinnosta kilpailtavia lähtöjä, jotka Hippos on luokitellut suurkilpailuiksi.[5] Tunnetuin suomalaisen raviurheilun suurkilpailu on Kuninkuusravit, joka on yksi Suomen suurimmista vuosittaisista urheilutapahtumista. Muita merkittäviä suurkilpailuja ovat muun muassa kansainväliset St Michel, Finlandia-ajo, Prix d’Etain Royal ja Kymi Grand Prix sekä kotimaisille hevosille tarkoitettu Suur-Hollola-ajo. Lähes jokaisella raviradalla järjestetään vähintään yksi suurkilpailu, jonka ympärille radan päätapahtumat vuosittain järjestetään. Ennätysjuoksuja varten järjestetään joskus erityislähtöjä, mutta niiden merkitys on vähentynyt. Viime vuosina on kylmäveristen kansainväliseksi suurkilpailuksi Suomessa noussut juhannuksena ajettava Nordic King, johon tulee osallistujia muistakin pohjoismaista.
Koelähdöt on tarkoitettu kokemattomille, nuorille ravureille. Niissä todetaan hevosen kilpailukypsyys eli ravivarmuus, nopeus ja ratakäyttäytyminen. Koelähtö on suoritettava myös pitkän kilpailutauon jälkeen tai jos tuomaristo niin määrää. Hevoselta vaaditaan vähintään yksi onnistunut koelähtö, ennen kuin sillä voidaan osallistua varsinaisiin kilpalähtöihin maakuntaradoilla. Kilpailemattomille ravureille järjestetään myös opetuslähtöjä, joissa hevoset saavat kokemusta lähdössä toimimisesta ilman kilpailun paineita.
Raviurheilun historia
Niin ajettujen kuin ratsastettujenkin hevosten nopeudessa on kilpailtu ympäri maailmaa läpi kesyhevosen historian. Nykyaikainen lämminveriraviurheilu sai alkunsa 1700-luvulla Yhdysvalloissa, missä raviurheilu on laukkaurheilun ohella edelleen suosittua. Ravit levisivät 1800-luvulla Yhdysvalloista muualle maailmaan. Ensimmäiset ravikilpailut ajettiin luonnonniityillä, joilta siirryttiin pikkuhiljaa hiekkaradoille. Suomalainen raviurheilu lienee saanut alkunsa perinteisestä kilpailemisesta ajohevosten nopeudessa erityisesti kirkkomatkoilla. Pienimuotoisia varsinaisia ravikilpailuja on järjestetty jo 1800-luvulta alkaen. Ensimmäiset radat tehtiin talvisin jäälle. Kuninkuusravit järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1924. Suomenhevosta selkeästi nopeammat lämminveriravurit tulivat Suomeen vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja lämminveriraviurheilu käynnistyi Suomessa 1950–1960-lukujen vaihteessa.[6]
Suomi kuuluu Euroopan viiden suurimman raviurheilumaan joukkoon. Raviurheilu on yksi Suomen suosituimmista urheilulajeista: kilpailuja seuraa raviradoilla vuosittain noin 800 000 katsojaa. Lisäksi raveja seurataan etäpelipisteistä ja Internetistä. Raveja järjestetään Suomessa joulua lukuun ottamatta päivittäin. Vuodessa kilpailuja on noin 560. Ammattimaisia ravivalmentajia Suomessa on noin 150.lähde?
Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö on Suomen Hippos ry. Totopelien järjestämisestä vastasi Suomen Hippoksen tytäryhtiö Fintoto Oy vuoteen 2017 asti, jolloin se yhdistyi Raha-automaattiyhdistyksen kanssa nykyiseen Veikkaukseen. Pelien kokonaisvaihto vuonna 2020 oli 231 miljoonaa euroa vuodessa, josta pelikate oli hieman yli 62 miljoonaa[7]. Pelaaminen jakaantui lähes tasan Ruotsin (48%) ja Suomen raveihin (47%), muihin kohdemaihin pelattiin yhteensä vain 5%[7]. Pelituotoista jaetaan toimintatukia raviurheilulle 40 miljoonaa euroa vuodessa[8].
Raviurheilu ulkomailla
Euroopan ravimaissa järjestetään vuosittain noin 60 000 lähtöä ja rahaa jaetaan palkintoina noin 485 miljoonaa euroa. Euroopassa syntyy vuosittain noin 25 000 ravurivarsaa. Ranska, Italia ja Ruotsi ovat suurimmat ravimaat Euroopassa. Norja ja Suomi sijoittuvat vertailussa seuraaville sijoille.
Muiden maanosien merkittävimmät ravimaat ovat Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.[9]
Merkittäviä ravitapahtumia
Suomessa
Group 1 -tason kilpailut
Finlandia-ajo: Vermossa toukokuussa järjestettävä kansainvälinen lämminveristen suurkilpailu
Suomessa on yhteensä 43 totoraveja järjestävää ravirataa, joista ympärivuotisesti toimivia on 20. Suomen päärata on Helsingin Vermo. Muita merkittäviä raviratoja ovat muun muassa Tampereen Teivo, Lahden Jokimaa sekä Kouvolan ja Mikkelin raviradat, joilla järjestetään kansainvälisiä suurkilpailuita.
Lisäksi Suomessa toimii lukuisia paikallis- ja harjoitusratoja.
Totalisaattoriravien lisäksi Suomessa järjestetään myös niin sanottuja paikallisraveja, joissa ei pelata totoa. Niissä maksettavat palkinnot ovat huomattavasti pienempiä kuin totoraveissa. Talvella järjestetään myös jääraveja, joissa väliaikainen rata on tehty jonkin vesistön jäälle, Suomessa yleensä järven jäälle. Myöskään näissä kilpailuissa ei pelata totoa, poikkeuksena maaliskuussa 2011 ensimmäistä kertaa järjestetyt Levin jääravit.[10]
Sankt Moritzin tunnettu hevostapahtuma White Turf järjestetään Sankt Moritzerseen jäällä ja siellä ajetaan myös ravilähtöjä.[11] Liettuassa Sartaijärvellä ajettavat ravit eivät ole yhtä kuuluisat tai hohdokkaat, mutta yleisöä on vähintään yhtä paljon; lämpimien talvien vuoksi ravit ajetaan nykyään jään sijasta läheisellä raviradalla.[12]
