Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Mikkelin lääni (ruots.S:t Michels län) oli 1831–1997 toiminut entinen Suomenlääni. Mikkelin lääni oli Suomen runsasjärvisin; yli neljännes läänin pinta-alasta oli vesialuetta. Lääni muodostettiin vuonna 1831 yhdistämällä osia Kymenkartanon läänistä ja Savon ja Karjalan läänistä[1].
Läänin lakkauttaminen vuonna 1997 oli osa maakuntauudistusta. Vuonna 1993 aloitetussa, täyteen kuntaitsehallintoon tähdänneessä uudistuksessa Suomeen perustettiin uudet maakunnat, jotka ovat kunnallishallinnon seutukaavaliitoista juontuvia kunnallisia seutukaava- ja hankeyhteistyöelimiä. Mikkelin läänin kaupungit ja kunnat tulivat pääsääntöisesti kuulumaan Etelä-Savon maakuntaan. Läänin läntisimmät kunnat Hartola, Heinola ja Sysmä liitettiin Päijät-Hämeen maakuntaan. Mikkelin lääni oli Manner-Suomen silloisista lääneistä ainoa, jossa ei ollut omaa yliopistoa. Tosin Joensuun yliopistolla oli kampus Savonlinnassa.
Mikkelin lääni oli vanhan Kymenkartanon läänin seuraaja, ja uuden läänin aloittaessa toimintansa vuonna 1831 siihen liitettiin tämän läänin pohjoisosa sekä lisäksi pitäjiä idästä ja pohjoisesta. Vuonna 1843Mikkelistä tehtiin läänin pääkaupunki. Sitä ennen pääkaupunkina oli toiminut Heinola. Vuonna 1960 osa Mikkelin läänistä liitettiin tuolloin perustettuun Keski-Suomen lääniin. Siihen saakka Päijänne oli lähes koko pituudeltaan ollut Mikkelin ja Hämeen läänien rajana, kuten sen eteläosa oli myöhemminkin.