Uudenmaan ja Hämeen lääni (ruots. Nyland och Tavastehus län) oli vuonna 1634 perustettu lääni, joka alun perin käsitti suurin piirtein nykyiset Uudenmaan, Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunnat. Vuosina 1640–1648 lääni oli väliaikaisesti jaettuna Uudenmaan lääniksi ja Hämeen lääniksi. Vuonna 1775 läänin rajoja muutettiin perusteellisesti, kun läänin pohjoisosa (nykyinen Keski-Suomi) liitettiin Vaasan lääniin. Samaan aikaan Uudenmaan ja Hämeen lääniin liitettiin Turun ja Porin läänistä pääosa nykyistä Pirkanmaan maakuntaa. Vuonna 1831 lääni jaettiin kahtia, jolloin syntyivät Uudenmaan ja Hämeen läänit.