Kun Neuvostoliiton muusikot pääsivät Suomeen esiintymään, Vuorenjuuri onnistui saamaan haastatteluja muun muassa Jevgeni Mravinskilta ja Svjatoslav Richteriltä lyöttäytymällä heidän seuraansa junassa matkalla Leningradista Helsinkiin. Igor Stravinskilta hän sai haastattelun, koska tämä ikävöi venäläistä ruokaa ja Vuorenjuuri keksi kutsua säveltäjän ”Pohjoismaiden parhaaseen sillipöytään”.
Vuorenjuuren kriitikkotyyliä protestoivat työnantajalle niin kriitikkokollega Joonas Kokkonen kuin Kansallisoopperan hallituskin – turhaan.
Käännettyään suurella kiireellä musiikintutkija Alfred Einsteinin teoksen Musiikin historia ja jouduttuaan Kokkosen teilaamaksi Vuorenjuuri siirtyi Suomen taideteollisuusyhdistyksen apulaisjohtajaksi — Kokkonen oli helpottunut, mutta seuraajaksi Helsingin Sanomiin tuli Seppo Heikinheimo.
Vuonna 1966 Vuorenjuuri jäi freelanceriksi ja kirjoitti muun muassa Purjevenekirjan, kirjan Sauna kautta aikojen sekä puolisonsa Helena Vuorenjuuren kanssa Perheen joulukirjan. Hän suomensi Björn Landströmin laivakirjoja.