Maria Luisa Teresa oli Parman herttua Filipin (1720–1765) ja Ranskan prinsessa Louise-Élisabetin (1727–1759) nuorin tytär, joka sai hyvän koulutuksen kotiopettajiltaan. Hänen isoisänsä ja isoäitinsä olivat Espanjan kuningas Filip V ja kuningatar Maria Luisa; hänen äidinisänsä ja äidinäitinsä olivat Ranskan kuningas Ludvig XV ja kuningatar Maria Leszczyńska.[1]
Hänet kihlattiin 13-vuotiaana serkulleen, tulevalle Espanjan kuningas Kaarle IV:lle, ja he avioituivat 4. syyskuuta 1765. Heidän poikansa, tuleva kuningas Ferdinand VII, syntyi vuonna 1784. Maria Luisa oli raskaana 14 kertaa, mutta vain seitsemän lapsista selvisi aikuisikään asti.[2]
Hänen vanhempi sisarensa Isabella Bourbon-Parma (esp: Isabel María Luisa Antonieta, saks: Isabella Maria Ludovica Antonia); (1741–1763) avioitui 1760 Itävallan keisari Joosef II:n kanssa[3] ja häntä 11 kuukautta vanhempi veli, Parman herttua Ferdinand I (Ferdinando Maria Filippo Lodovico Sebastiano Francesco Giacomo (1751–1802) avioitui 1769 Itävallan arkkiherttutar Maria Amalian kanssa.[4]
Maria Luisan aviomies oli leskeksi jääneen Kaarle III:n ja kuningatar Maria Amalian poika ja perillinen, joka oli aiemmin ollut Parman herttua ja Molempain Sisiliain kuningas. Vaimo oli muodollisesti Asturian herttuatar eli kruununprinsessa, infanta. Koska Espanjassa ei tuolloin ollut kuningatarta, Maria Luisasta tuli hovin ensimmäinen nainen, kun kuningatar-äiti ja entinen kuninkaallinen valtionhoitaja, kuningatar Elisabet Farnese (joka oli myös Maria Luisan isänpuoleinen isoäiti) kuoli muutaman kuukauden kuluttua häistä.[5]
Maria Luisaa kuvattiin älykkääksi, kunnianhimoiseksi sekä hallitsevaksi vaikka hän oli erityisen pienikokoinen. Häittensä aikaan häntä sanottiin sieväksi. Hänet tunnettiin tyylikkyydestään ja ylellisestä maustaan muodin ja korujen suhteen. Kuitenkin jo 30-vuotiaana hän oli kuulemma ennenaikaisesti ikääntynyt ja Venäjän suurlähettiläs Zinovjev kuvasi häntä: "Toistuvat synnytykset, huonovointisuus ja ehkä jotkut perinnölliset sairaudet ovat saaneet hänet kuihtumaan kokonaan; hänen ihonsa keltainen sävy ja hänen menettämänsä hampaat olivat hänen kauneutensa viimeinen kuolemanisku."[6]
Marian Luisan appi Kaarle III piti miniäänsä kevytmielisenä ja yritti hallita ja valvoa tämän yksityiselämää sekä rajoittaa tämän henkilökohtaista vapauttaan siinä suuremmin onnistumatta. Suhdetta aviomies Kaarleen kuvailtiin hyväksi, mutta Maria Luisa kuulemma hallitsi miestään jo avioliiton alusta pitäen. Hänen appensa yritti vaikuttaa siihen etteivät Kaarle ja Maria Luisa puuttuisi valtion asioihin. Hänen aviomiehensä oli luonteeltaan passiivinen ja omistautunut metsästykselle ja mekaanisille laitteille, mutta Maria Luisaa kiinnostivat valtion asiat ja hän oli suhteen hallitseva osapuoli.[5]
Kuningatar Maria Luisa, Parman prinsessa, Vicente López Portaña 1819
Kaarle IV nousi valtaistuimelle vuonna 1788 isänsä kuoltua.[2] Hän oli heikko kuningas, jonka aikana Espanja oli likimain Ranskan vasalli. Maria Luisa käytti paljon valtaa yhdessä pääministerin, rakastajansa Manuel de Godoyn kanssa.[7]
Napoleon pakotti Kaarle IV:n ja Ferdinand VII:n luopumaan vallasta veljensä Joseph Bonaparten hyväksi vuonna 1808. Maria Luisa ja Kaarle lähtivät maanpakoon, ensin Ranskaan ja sieltä Italiaan.[2]
Maria Luisa kuoli Roomassa 67-vuotiaana keuhkotautiin tai keuhkokuumeeseen tammikuussa 1819. Muutama viikko myöhemmin kuoli myös aviopuoliso Kaarle.[2] Maria Luisa haudattiin El Escorialin palatsin kirkon Prinssien kryptaan eli Panteón de Infantes tai Kuninkaitten kryptaan eli Panteón de los Reyes'iin.[5] [tiedot vaihtelevat]
Kaarlella ja Maria Luisalla oli 14 lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi:[1] Maria Luisa oli raskaana 23 kertaa (yksi kaksosraskaus), joista kymmenen oli keskenmenoja.[8]
Carlos Clemente (1771–1774), kuoli alle 3-vuotiaana
María Amalia (1779–1798), avioitui 25 vuotta vanhemman setänsä, Espanjan kruununprinssi Kaarle III:n pojan Antonio Pascualin kanssa. Ainoa poika juuttui hartioista synnytyskanavaan kahdeksi vuorokaudeksi ja kuoli. Infanta María Amalia kuoli synnytyksessä tulleeseen infektioon 19-vuotiaana.
Carlos Domingo (1780–1783), kuoli 3-vuotiaana
Maria Luisa, Etrurian kuningatar ja Luccan herttuatar (1782–1824), avioitui 1795 serkkunsa Etrurian kuningas Louis I:n (1773–1803) kanssa, joka oli Itävallan arkkiherttuatar Maria Amalian ja Parman herttua Ferdinand I:n vanhin poika. Heille syntyi kaksi lasta, joista toinen oli Parman herttua, Etrurian kuningas Louis II. Maria Luisa oli Luccan herttuatar omalla oikeudellaan 1817.
kaksospojat Carlos Francisco de Paula ja Felipe Francisco de Paula (1783–1784), kuolivat kuukauden välein hieman yli vuoden ikäisinä
Fernando, Espanjan kuningas Ferdinand VII (1784–1833), avioitui 1. serkkunsa Molempain Sisiliain prinsessan Maria Antonian kanssa 1802, ei jälkeläisiä. Avioitui 2. sisarentyttärensä Portugalin prinsessan Maria Isabelin kanssa 1816, ei jälkeläisiä. Avioitui 3. Saksin prinsessan Maria Josepha Amalian kanssa 1819, ei jälkeläisiä. Solmi 4. avioliiton sisarentyttärensä Molempain Sisiliain prinsessan Maria Christinan kanssa 1829, ja heillä oli jälkeläisiä, kuten Espanjan kuningatar Isabella II.
Carlos María Isidro Benito, Molinan kreivi (1788–1855), avioitui 1. sisarentyttärensä Portugalin prinsessan Maria Franciscan kanssa 1816, ja heillä oli jälkeläisiä. Avioitui 2. sisarentyttärensä Beiran prinsessa Maria Teresan kanssa 1838, ei jälkeläisiä. Karlistien kruununtavoittelija nimellä "Carlos V".
Maria Teresa (1791–1794), kuoli 3-vuotiaana isorokkoon
Felipe Maria (1792– 1794), kuoli alle 2-vuotiaana
Francisco de Paula (1794–1865) Cádizin herttua, nai 15-vuotiaan sisarentyttärensä, Molempain Sisilian prinsessa Luisa Carlottan (1804–1844) vuonna 1819 ja heille syntyi 11 lasta.[9]
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
.jpg)
