Mango on rakenteeltaan luumarja. Se on tavallisesti muodoltaan pitkänpyöreä tai munuaismainen, 5–10 senttimetriä pitkä ja 3–4,5 cm leveä.[1] Joillakin viljelyslajikkeilla voi kuitenkin olla tätä huomattavasti suuremmat, jopa 25 senttimetriä pitkät hedelmät.[2]
Mangon kuori on sileän vahapintainen ja nahkamainen. Sen väri vaihtelee vihreästä keltaiseen ja punaiseen. Kuoressa on usein monenvärisiä läiskiä. Hedelmämalto on kypsänä pehmeää tai kuituista ja väriltään keltaista tai oranssia.[2] Luumarjan sisällä on suuri soikea tai munuaismainen endokarppi eli ”kivi”. Kovan endokarpin sisällä on yksi siemen.[2]
Lajikkeet
Luonnonvaraisesta mangosta on jalostettu satoja hedelmätuotantoon tarkoitettuja viljelylajikkeita, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi hedelmän koon, muodon, kypsymisajankohdan ja hedelmämallon rakenteen perusteella. Jalostettujen mangojen hedelmät ovat yleensä huomattavasti suurempia kuin villien.[2]
Ravintosisältö
Mango sisältää runsaasti kuitua. Siinä on myös A- ja C-vitamiinia. Sadassa grammassa mangoa on C-vitamiinia 29 milligrammaa ja 53 kilokaloria.[3][4]
Tuotanto
Maailman mangontuotanto painottuu Aasiaan, jossa tuotetaan noin 77 prosenttia mangoista. Vuonna 2012 maailman kymmenen suurinta mangontuottajaa olivat:[5]
Mangot kypsyvät tavallisesti 4–5 kuukauden kuluttua kukinnasta, joka tapahtuu tavallisimmin kuivan kauden aikana joulu-helmikuussa. Jalostetut mangolajikkeet saattavat tuottaa hedelmää hyvinkin vaihteleviin aikoihin tai kaksikin kertaa vuodessa. Useimmat mangot kuitenkin tuottavat runsaasti hedelmiä vain joka toinen vuosi.[2]
Mangot poimitaan usein raakoina pilaantumisen ja lintujen aiheuttamien vahinkojen välttämiseksi. Hedelmä kypsyy vielä poimimisen jälkeenkin, mutta raakana poimitut hedelmät usein käsitellään kypsymistä edistävällä eteenillä ennen myyntiä.[2]
Mangot säilyvät viileässä lajikkeesta riippuen 2–7 viikkoa. Kylmässä säilytetyt mangot saattavat paleltua ja pilaantua. Hedelmään kohdistuvat iskut saavat sen pilaantumaan herkästi.[2]
Käyttö
Mango voidaan kypsänä syödä sellaisenaan tai valmistaa monin tavoin. Myös raakoja mangoja käytetään vihanneksena ja säilykkeiden tai chutneyn raaka-aineena.[2]
Historia
Mangoa on viljelty ja jalostettu varsinkin Intiassa tuhansia vuosia. Buddhalaisten munkkien uskotaan levittäneen kasvia varsinkin 400–300-luvuilla eaa. myös Kaakkois- ja Itä-Aasiaan. Itäiseen Afrikkaan mango on tuotu jo ennen vuotta 1000, ja 1500-luvulla se levisi portugalilaisten merenkulkijoiden mukana läntiseen Afrikkaan ja Brasiliaan. Myöhemmin 1700–1800 luvuilla mangon viljely levisi Brasiliasta edelleen muualle trooppiseen Amerikkaan.[2]
Kulttuurissa
Mangolla on huomattava kulttuurillinen merkitys osissa Aasiaa. Hedelmiä käytetään useissa kulttuurillisissa ja uskonnollisissa seremonioissa. Muinaisintialainen runoilija Kālidāsa ylisti mangoa. Nykyisin mango on Intian kansallishedelmä.[6]
Lähteet
↑Tianlu Min & Anders Barfod: Mangifera indicaFlora of China. 19.4.2008. eFloras.org. Viitattu 27.8.2012. (englanniksi)
↑Nutrient data for 09176, Mangos, rawNational Nutrient Database for Standard Reference, Release 25. United States Department of Agriculture. Arkistoitu 15.11.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)