Mangalore (kannadaksi ಮಂಗಳೂರು, Mangalūru, tuluksi ಕುಡ್ಲ, Kudla, konkaniksi ಕೊಡಿಯಾಲ್, Kodial, bearyksi ಮೈಕಲ, Maikala) on Intian Karnatakan osavaltion tärkein satamakaupunki. Se sijaitsee Arabianmeren ja Länsi-Ghatien vuorijonon välissä Karnatakan lounaisosassa ja toimii Dakshina Kannadan piirikunnan hallinnollisena keskuksena. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Mangaloressa asui 484 785 asukasta[1]
Mangalore on saanut nimensä Mangaladeviltä, paikalliselta hindujumalattarelta. Se kehittyi Arabianmeren rannikon satamakaupunkina ja on edelleen yksi Intian merkittävimmistä satamista. Mangalore toimii usein Malabarrannikon vesiliikenteen tukikohtana ja se sijaitsee Netravati- ja Gurupura-jokien takavesien alueella. Kaupungissa on trooppinen ilmasto ja koillisen kesämonsuunin Arabianmeren-haara tuo kaupunkiin sateita. Mangaloren satama käsittelee 75 prosenttia Intian kahvinviennistä ja valtaosan cashew-pähkinöiden viennistä.[2]
Mangalorea hallitsivat useat suurvallat: Kadamba-dynastia, Vijayanagara-valtakunta, Chalukya-dynastia, Rashtrakuta-dynastia, Hoysala-valtakunta ja Portugalin imperiumi. Britit sekä Mysoren kuningaskunnan hallitsijat Hyder Ali ja Tippu Sultan kiistelivät kaupungin hallinnasta. Se joutui lopulta brittien haltuun vuonna 1799 ja pysyi Madraksen provinssin osana Intian itsenäistymiseen saakka vuonna 1947. Kaupunki liitettiin Mysoren osavaltioon (nykyinen Karnataka) vuonna 1956[3].
Mangaloren väestö on monipuolinen. Kaupungissa puhutaan useita kieliä, joihin kuuluvat tulu, konkani, kannada ja beary. Kaupungin ympäristölle luonteenomaisia ovat matalat kukkulat, kookospalmut, joet ja purot sekä punatiilikattoiset rakennukset[4].
Lähteet
Aiheesta muualla