Luumuruusu (Rosa villosa)[1] on Etelä- ja Keski-Euroopassa luonnonvaraisena kasvava ruusulaji, jota käytetään myös hyötykasvina ja koristepensaana.[2][3] Carl von Linné luokitteli ja antoi ruusulle sen tieteellisen nimen Rosa villosa kirjassaan Species Plantarum vuonna 1753.[4][2] Luumuruusun ruusunmarjat ovat suurikokoiset ja niistä on valmistettu soseita ja hilloa.[5] Tästä juontuu ruusun englanninkielinen nimi Apple rose ja saksankielinen nimi Apfelrose.[6] Ruusun ruotsinkielinen nimi on plommonros.[1]
Ulkonäkö ja koko
Luumuruusu kasvaa luonnonvaraisena enintään 1,8 metriä korkeaksi pystyksi pensaaksi. Versot ovat suorat tai hieman kaarevat ja niissä on hajallaan olevia piikkejä. Lehtilavassa on viisi, seitsemän tai yhdeksän lehdykkää. Lehdykät ovat soikeat, pitkänomaiset, väriltään sinertävän vihreät, sahalaitaiset. Luumuruusu kukkii kesäkuusta elokuuhun. Vaalean ruusunpunaiset kukat ovat halkaisijaltaan keskimäärin 4,5 cm ja niissä on viisi terälehteä. Heteet ovat keskeltä keltaiset. Ponnet ovat keltaruskeat. Kukat ovat yksittäin tai enintään kolmen ryhmissä. Vasta-auenneen kukan tuoksu on mieto, miellyttävä, ruusun tuoksu.[7] Syys-lokakuussa kypsyvät kiulukat ovat halkaisijaltaan noin 3 cm, muodoltaan pallon- tai päärynänmuotoiset ja kypsinä väriltään tummanpunaiset. Luumuruusu leviää juurivesojen avulla ja luonnossa se voi muodostaa laajoja pensastoja.[2][5][4]
Levinneisyys
Luumuruusun alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Etelä-Euroopasta itään Kaukasukselle ja Turkkiin.[8] Pohjoisessa luumuruusua on esiintynyt Etelä-Ruotsissa saakka, mutta harvinaisena.[6] Vieraslajina luumuruusua esiintyy Britanniassa, Tanskassa, Norjassa, Irlannissa ja Yhdysvaltain itäosissa.[8] Luumuruusu on määritelty uhanalaiseksi lajiksi Luxemburgissa, Unkarissa ja useissa Saksan osavaltioissa. Ranskassa laji on suojeltu.[9]
Luumuruusun risteymä-lajikkeet
Luumuruusun ja jonkin muun ruusulajin risteyminä syntyneitä ruusulajikkeita ovat mm: Rosa villosa 'Duplex', joka tunnetaan myös nimellä Wolley Dodd's Rose,[10] Rosa villosa 'Karpatia'[11] ja Rosa villosa 'Ainola', joka on suomalainen löytöruusu.[12] Neidonruusuihin luettavan norjanruusun (Rosa ’Hurdal’) on arveltu todellisuudessa olevan luumuruusun risteymä, koska se muistuttaa Rosa villosa 'Duplexia'[13][6]
Käyttö elintarvikkeena ja koristepensaana
Luumuruusun hedelmiä (ruusunmarjoja) on vuosisadat käytetty elintarvikkeena joko raakoina tai keitettynä esim. hilloksi. Lisäksi siemeniä on jauhettu jauhoiksi tai lisätty muihin elintarvikkeisiin. Luumuruusun ruusunmarjoissa on runsaasti C-vitamiinia ja siemenissä E-vitamiinia. Kuivatuista ruusunmarjoista on valmistettu ruusunmarjateetä.[5][2] Luumuruusua alettiin Ruotsissa viljellä ruusunmarjojensa vuoksi. Uppsalan yliopiston lääketieteen professori Olof Rudbeck viljeli sitä perustamassaan Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa jo 1680-luvulla.[6] Myös Britanniassa luumuruusua alettiin viljellä ensisijaisesti sen ruusunmarjojen käyttämiseksi elintarvikkeina.[2]
Koristepensaana luumuruusua käytetään yksin tai ryhmissä muiden ruusujen tai pensaiden kanssa.[3][14] Viljeltynä, hyvissä olosuhteissa luumuruusu voi kasvaa 2,5 metriä korkeaksi.[2] Se viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa kosteassa, ravinteikkaassa, hyvin vettä läpäisevässä maaperässä.[5] Menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I-II.[14]
Kuvia luumuruususta
Lähteet
.jpg)
.jpg)
