Jardine työskenteli Warburg Institutessa, Essexin yliopistossa ja Cornellin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opetti Cambridgen yliopiston Girton ja King's Collegeissa.[1] Huhtikuussa 1976 Jardine valittiin Cambridgen Jesus Collegen ensimmäiseksi naispuoliseksi fellow'ksi. Tässä asemassa hän opetti englannin kieltä vuoteen 1989 saakka.[2] Vuonna 1989 Jardine siirtyi professoriksi Queen Maryn yliopistoon.[1] Hän toimi siellä englannin kielen laitoksen päällikkönä, humanististen tieteiden tiedekunnan dekaanina ja renessanssin tutkimuksen Centenary-professorina.[2] Jardine perusti Queen Maryn yliopistossa vuonna 2002 poikkitieteellisen Centre for Editing Lives and Lettersin (CELL). CELL:n vuosittaisia luentoja olivat pitämässä muiden muassa Stephen Fry, Grayson Perry, Amanda Vickery ja Niall Ferguson.[1] Jardine siirtyi University College Londoniin vuonna 2012, jolloin myös Centre for Editing Lives and Lettersin toiminta siirtyi sinne. Jardine toimi University College Londonissa renessanssin tutkimuksen professorina ja Centre for Humanities Interdisciplinary Research Projectsin (CHIRP) johtajana.[2]
Jardine oli kiinnostunut välittämään ajatuksia laajalle yleisölle. Tämä teki hänestä menestyksekkään tietokirjailijan, luennoitsijan ja radioesiintyjän.[2] Jardine tunnettiin parhaiten kirjoistaan, joissa hän toi akateemiset keskustelut laajempaan julkiseen käsittelyyn yleisölle saavutettavassa muodossa.[1] Hän kirjoitti laajalti eri aihepiireistä, kuten kirjallisuudesta, kuvataiteesta, luonnontieteistä ja erityisesti renessanssin ajan sekä 1600-luvun kulttuurihistoriasta. Kirjastaan Going Dutch: How England Plundered Holland’s Glory (2008) Jardine sai vuoden 2009 kansainvälisen Cundill Prizen.[2] Muihin Jardinen kirjoihin kuuluvat Still Harping on Daughters: Women and Drama in the Age of Shakespeare (1983), Worldly Goods: A New History of Renaissance (1996) ja Global Interests: Renaissance Art Between East and West (Jerry Brottonin kanssa, 2000).[1] Jardine julkaisi myös Robert Hooken ja Christopher Wrenin elämäkertateokset. Varhaisen Royal Societyn aikakaudesta hän kirjoitti teoksessaan Ingenious Pursuits (1999).[2] Jardinen viimeiseksi kirjaksi jäi Temptation in the Archives: Essays in Golden Age Dutch Culture (2015).[1]
Jardine juonsi Night Waves -ohjelmaa BBC Radio 3:lla ja esiintyi myös monissa BBC Radio 4:n ohjelmissa. Televisiossa hän juonsi ohjelman My Father, The Bomb and Me (BBC Four, 2011).[2]
Yksityiselämä ja poliittinen aktiivisuus
Jardine meni vuonna 1969 naimisiin tutkija Nick Jardinen kanssa.[2] Avioliitosta syntyivät lapset Daniel ja Rachel. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1979.[1] Vuonna 1982 Jardine solmi uuden avioliiton John Haren kanssa.[2] Avioliitosta syntyi poika Sam.[1]
Jardine oli aktiivinen feministinen kannanottaja varsinkin 1970-luvulla. Hän oli vahva Labour-puolueen kannattaja, kunnes erosi puolueesta vastalauseena Irakin sodalle. Hän liittyi myöhemmin takaisin puolueen jäseneksi. Jardine osasi sujuvasti viittä kieltä.[1]
Kuolema
Jardine kuoli 71-vuotiaana sairastettuaan syöpää.[1]
