Linnoituksen kaupunginosaa ja taustalla Viipurin linna.
Linnoitus oli yksi Viipurin vanhoista suomalaisista kaupunginosista. Se käsitti keskiajalla rakennetun Viipurin kaupunginmuurin sisäpuolelle jääneen alueen, joka sijaitsi kaupunginniemellä Salakkalahden ja Viipurinlahden välissä sekä muutamia muurin itäpuolisia kortteleita. Myös Viipurin linnan laskettiin kuuluvan Linnoituksen kaupunginosaan. 1860-luvulla tapahtuneen kaupunginmuurin purkamisen jälkeen Linnoitus rajoittui pohjoisessa Salakkalahden ja idässä Pantsarlahden kaupunginosiin.[1]
Vuoden 1930 väestönlaskennassa Linnoituksessa oli 4 519 asukasta, joista 3 551 oli suomenkielisiä, 544 ruotsinkielisiä ja 424 muunkielisiä.[2]
Linnoituksen kaupunginosan alueesta puhutaan nykyisin myös Viipurin vanhana kaupunkina.[3] Alueen rakennuskanta on pääosin peräisin Suomen itsenäisyyttä edeltävältä ajalta ja vanhimmat jopa keskiajalta. Linnoituksen pääkadut kulkevat luoteesta kaakkoon, ja niihin risteää kapeita poikkikatuja. Vielä ennen Neuvostoliiton aikaa kaduilla oli vanhat keskiajalta periytyvät nimet, joita olivat esimerkiksi keskiajalla toimineisiin luostareihin viitanneet Mustain- ja Harmaidenveljestenkadut. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Viipurin painopisteen siirryttyä uusiin itäisiin kaupunginosiin Linnoituksen alue alkoi jäädä lähinnä asuin- ja virastokaupunginosaksi.[1] 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Linnoitukseen valmistui merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto ja Uno Ullbergin piirtämä taidemuseo.
Useat alueen rakennukset ovat viime vuosikymmenten aikana päässeet rapistumaan erittäin huonoon kuntoon ja niitä on jopa romahtanut.[3] Lisäksi kaupunginosaa uhkaa rakennuskeinottelu, vaikka Viipuri on julistettu yhdeksi Venäjän neljästäkymmenestäyhdestä historiallisesta kaupungista. Linnoituksen alueelle on viime vuosina rakennettu vanhaan rakennuskantaan täysin sopimattomia uudisrakennuksia.[4]
Rakennuksia ja muita historiallisia kohteita
Keskiaikainen talo Linnankadulla (nyk. Krepostnaja ulitsa).Buttenhoffin talo (1898).Näkymä Vesiportinkadulta (nyk. Ulitsa Vodnoi Zastavij).
.jpg)
