Viipurin postitalo sijaitsee kaupungin keskustassa Sovjetskaja Ulitsan (ent. Tuomiokirkonkatu) varrella. Arkkitehti Jacob Ahrenbergin suunnittelema rakennus valmistui Viipurin pääpostiksi vuonna 1914 ja se on edelleen alkuperäisessä käytössään.
Rakennuksen historiaa
Viipurin vanha postitalo sijaitsi Katariinankadun alkupäässä 1700-luvun puolivälistä peräisin olleessa rakennuksessa, johon vuonna 1891 tehtiin muutostöitä kaupunginarkkitehti E. A. Kranckin johdolla.[1] Uusi postitalo päätettiin 1910-luvun alussa rakentaa silloisten Katariinan- ja Possenkatujen (myöh. Linnan- ja Tuomiokirkonkadut) kulmaan vastapäätä vuonna 1893 valmistunutta Viipurin tuomiokirkkoa.[2]
Postitalon kustannukset olivat noin 550 000 silloista markkaa, joka oli Suomen oloissa poikkeuksellisen suuri summa.[3] Ruotsin historiallisesta arkkitehtuurista kiinnostunut Ahrenberg käytti rakennuksen esikuvana Tukholmassa sijaitsevaa Drottningholmin linnaa.[4] Uusrenessanssityylistä postitaloa pidetäänkin yhtenä hänen merkittävimmistä töistään. Pääsisäänkäynti tuli Possenkadun puolelle ja toinen Katariinankadulle. Viipurin pääpostikonttorin lisäksi rakennuksessa oli Posti- ja Lennätinlaitoksen sekä Katariinankadun puolella toimineet Viipurin tie- ja vesirakennuspiirin tilat.[2]
Muuta
Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhtikuussa 1918 Viipurin postitalossa toimivat Suomen kansanvaltuuskunnan työasiain osasto ja punaisten postineuvosto.[5] Vallatessaan Viipurin valkoiset teloittivat 29. huhtikuuta talon sisäpihalla kuusi postineuvoston jäsentä. Heidän joukossaan olivat runoilijana tunnettu Kössi Ahmala sekä Theodor Alexejeff ja Juho Valo.[6]
Lähteet
Aiheesta muualla
