Lillian Nordica (alun perin Lilian Norton; 12. toukokuuta 1857 Farmington, Maine – 10. toukokuuta 1914 Batavia, Jaava) oli yhdysvaltalainen oopperalaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.^[1]

Nordica varttui 6-vuotiaasta saakka Bostonissa ja opiskeli New England Conservatory of Musicissa. Hän piti resitaaleja Yhdysvalloissa ja Lontoossa ennen opintojensa jatkamista Milanossa. Vuonna 1879 Nordica teki debyyttinsä Milanossa Donna Elviran roolissa Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannissa ja Bresciassa Violletan roolissa Giuseppe Verdin La traviatassa. Hän esiintyi monissa Italian, Saksan ja Venäjän kaupungeissa ennen debytoimistaan Pariisin oopperassa vuonna 1882 Margueriten roolissa Charles Gounod'n Faustissa. Nordica teki ensimmäisen esiintymisensä Lontoossa Covent Gardenissa vuonna 1887. Hän jatkoi esiintymistä siellä ja Drury Lanessa vuoteen 1893 sellaisissa rooleissa kuin Luciana (Lucia di Lammermoor), Donna Elvirana ja Aidana (Aida).^[1]

Nordica sai vuonna 1894 ensimmäisenä yhdysvaltalaisena kiinnityksen Bayreuthin musiikkijuhlille Saksaan. Kiinnitys tehtiin Richard Wagnerin Lohengrinin esitystä varten; Nordica tulkitsi esityksessä Elsan roolin. Sittemmin hän keskittyikin erityisesti Wagnerin oopperoiden rooleihin. Vuonna 1895 Nordica esiintyi Isoldena oopperassa Tristan ja Isolde Metropolitan-oopperassa. Siellä hän pysyi vuoteen 1909 ja ansioitui erityisesti Brünnhildenä (Valkyyria) ja Kundryna (Parsifal).^[1]

Vetäydyttyään Metropolitan-oopperasta Nordica teki jäähyväismaailmankiertueen, joka päättyi joulukuussa 1913 laivan tehdessä pohjakosketuksen Papuanlahdella. Hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli sen komplikaatioihin Bataviassa eli nykyisessä Indonesian Jakartassa. Monet Nordican kirjeistä julkaistiin postuumisti kirjassa Nordica's Hints to Singers (1923).^[1]