Leonardo Bruni

Leonardo Bruni
De primo bello punico, 1471

Leonardo Bruni (noin 1370–1444) oli Firenzen kansleri sekä merkittävä humanisti ja historioitsija. Häntä on kutsuttu ensimmäiseksi moderniksi historiantutkijaksi, koska hän ensimmäisenä jakoi menneen ajan antiikkiin, keskiaikaan ja nykyaikaan. Hänen pääteoksensa on nimeltään Firenzen kansan historia.

Bruni syntyi Arezzossa Toscanassa. Hän nousi Firenzen kansleriksi 1410. Hänen aikanaan kanslerin valta ei ollut kovin suuri, sillä Medicin suku ja ennen heitä Albizzin suku pitivät monia lankoja käsissään.

Brunin käsitys historian kolmijaosta perustuu Francesco Petrarcan teksteihin, joissa tämä nimitti Pimeäksi ajaksi vuosia Rooman valtakunnan tuhosta omaan aikaansa asti. Bruni ja hänen aikalaisensa päättelivät pimeän ajan (jota Flavio Biondo alkoi kutsua keskiajaksi) päättyneen.

Bruni käytti fraasia studia humanitatis kuvaamaan ihmisen toimien tutkimista (erotukseksi teologiasta ja metafysiikasta); sana humanismi on osaltaan peräisin tästä [1].

Muiden renessanssifilosofien tavoin Bruni käänsi monia Aristoteleen ja Platonin teoksia. Hän kirjoitti latinaksi elämäkerrat Cicerosta ja Aristoteleesta, ja italiaksi Dantesta ja Petrarcasta.[2]

Bruni on haudattu Firenzeen Santa Crocen kirkkoon. Jälkipolvet kunnioittivat hänen elämäntyötään pystyttämällä kuusimetrisen Bernardo Rossellinon veistämän marmorisen hautakammion.[3]

Lähteet

  1. ↑ Matilainen, Pekka: Muutoksen tekijät : Renessanssin synty ja perintö, s. 83, 88. (Humanistilla tarkoitettiin aluksi vanhojen käsikirjoitusten keräilijää, sitten yleisemmin vapaa-ajattelijaa ja notaaria) Atena Kustannus, 2016. ISBN 978-952-300-238-8
  2. ↑ Katolinen Ensyklopedia
  3. ↑ Web Gallery of Art. Emil Krén ja Daniel Marx. Viitattu 25.2.2023.

Aiheesta muualla

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Renessanssifilosofia