PROFILPELAJAR.COM

Medici
	; Medici-suvun vaakuna, johon ovat aina kuuluneet punaiset pallot kultaisella pohjalla
Kotipaikka	Firenze
Aktiivisena	1200-luvulta 1700-luvulle
Ala	kauppa, pankkitoiminta, hallitsijoina, paaveina
Perustaja	Giovanni di Bicci de’ Medici
Jäseniä	Cosimo di Giovanni de’ Medici; Lorenzo de’ Medici; Giovanni de’ Medici; Giulio de’ Medici; Paavi Pius IV; Cosimo I Suuri; Katariina de’ Medici; Ferdinando I de’ Medici; Alessandro Ottaviano de’ Medici; Maria de’ Medici
	Infobox OK

Tämä artikkeli käsittelee sukua. I Medici on myös Ruggero Leoncavallon ooppera.

Medici-suku oli firenzeläinen mahtisuku 1200-luvulta 1700-luvulle. Sukuun kuuluu muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä myöhemmin Ranskan kuningashuoneen jäseniä. Suku oli lähtöisin vaatimattomista oloista, mutta nousi 1400-luvulla Firenzen vaikutusvaltaisimmaksi suvuksi ja myöhemmin virallisestikin hallitsijasuvuksi.

Varsinaisen elämänuransa ja omaisuutensa varakkaimmat ja tunnetuimmat Medici-suvun jäsenet ansaitsivat kaupankäynnillä, erityisesti kangaskaupalla ja pankkitoiminnalla. Medicien pankki oli Euroopan arvostetuimpia ja menestyneimpiä. Pankkiiritoimintaa Mediceillä oli Italiassa, Genevessä, Lontoossa ja Flanderin Bruggessa. Suurin osa toiminnasta tapahtui kuitenkin Italiassa. Niccolò Machiavelli omisti kuuluisan teoksensa Ruhtinas Mediceille.

Vaakuna

Medicien vaakunassa on kultaisella pohjalla punaisia palloja. Pallojen merkitys ei ole selvä: niiden on arveltu esittävän pillereitä, rahaa tai kiveksiä.^[1] Erään tarinan mukaan yksi suvun kantaisistä olisi ollut Kaarle Suuren kapteeni Averardo de’Medici. Kapteeni taisteli Apenniineilla jättiläistä vastaan kultainen kilpi suojanaan. Jättiläinen iski kilpeen lommoja ja valutti niihin verensä kuollessaan, ja näin syntyi vaakunan kuviointi.^[2] Aluksi palloja oli yksitoista, sitten yhdeksän, seitsemän ja lopulta kuusi. Ranskan kuningas Ludvig XI myönsi vuonna 1465 Lorenzo de’ Medicin isälle Pierolle kunnianosoituksena vaakunansa käyttöön vaaleansinisen Ranskan liljoin koristellun pallon.^[3] Medicien vaakuna esiintyy poliittisena symbolina monissa firenzeläisissä rakennuksissa, niin Medicien itse asuttamissa kuin heidän ystävilleenkin kuuluneissa.^[2]

Historia

Medicit eivät alun perin olleet aatelia vaan ennemminkin porvareita. Varhaiset Medicit harjoittivat puuhiilikauppaa ja pian myös yrttien keräilyä ja myyntiä. Yrttejä käytettiin lääketarkoitukseen ja siten Mediceistä tuli farmaseutteja. Mahdollisesti tästä tulee nimi Medici (ital. lääkärit) sekä käsitys vaakunan palloista pillereinä.^[3]

Giovanni di Bicci de’ Medici (1360–1429) oli ensimmäinen pankkitoiminnassa mukana ollut Medici, ja häntä voidaan pitää suvun perustajana. Hänen poikansa Cosimo de’ Medici (Cosimo Vanhempi 1389–1464) oli ensimmäinen Medici, joka sai Firenzen epävirallisen hallitsijan Gran maestron aseman. Cosimon jälkeläiset muodostivat suvun toisen päähaaran; toiseen kuuluivat hänen pikkuveljensä Lorenzon jälkeläiset^[4]. Cosimon jälkeläiset hallitsivat käytännössä Firenzeä vuoteen 1494 saakka, jolloin heidät karkotettiin sieltä. Cosimon pojan Pieron (1416–1469) poika Lorenzo de’ Medici (1449–1492) sai lisänimen ”Il Magnifico”. Lorenzon aikaan Italian renessanssi oli huipussaan ja Medicit tukivat ahkerasti ajan taiteilijoita, runoilijoita ja filosofeja. Medicit palasivat Firenzeen 1500-luvun alussa, ja Cosimosta polveutunut Medicien ”vanhempi” sukuhaara hallitsi Firenzeä vielä vuoteen 1537 saakka. Keisari Kaarle V nimitti Alessandro de’ Medicin Firenzen perinnölliseksi herttuaksi. Hänen jälkeensä asema siirtyi ”nuoremmalle” haaralle, johon kuulunut Cosimo I de’ Medici tuli ensin Firenzen herttuaksi ja myöhemmin vuonna 1569 Toscanan suurherttuaksi. Hänestä polveutunut sukuhaara hallitsi sen jälkeen Toscanaa suurherttuakuntana vuoteen 1737 saakka.^[5] Kun suvun viimeinen suurherttua Gian Gastone (1671–1737) kuoli, hänen sisarensa Anna Maria Luisa de’ Medici‎ allekirjoitti testamentin, jolla koko Medicien omaisuus siirtyi uuden hallituksen omistukseen, eikä mitään siitä saisi koskaan siirtää pois Firenzestä.^[6] Anna Maria Luisa kuoli suvun viimeisenä jäsenenä 1743.^[4]

Taiteet

Medici-suvun merkittävimmät saavutukset liittyvät taiteen ja arkkitehtuurin tukemiseen. Suku oli melkeinpä kaikkien renessanssin merkittävien taiteilijoiden mesenaatti. Suvun perustaja Giovanni di Bicci de’ Medici tuki Masacciota ja San Lorenzon kirkon restaurointia. Cosimo Vanhempi tuki muun muassa Donatelloa ja Fra Filippo Lippia. Merkittävin Medicien tukema taiteilija oli Michelangelo, jota tukivat useat Medicit Lorenzo de’ Medicistä alkaen. Medicit olivat myös merkittäviä taiteenkeräilijöitä, ja nykyään heidän kokoelmansa muodostaa Firenzen Uffizin gallerian rungon.

Arkkitehtuuri

Arkkitehtuurissa Medicien vaikutus näkyy monissa Firenzen seudun rakennuksissa, kuten Uffizin galleriassa, Pittin palatsissa (Palazzo Pitti), Bobolin puutarhoissa ja Belvederen linnoituksessa. Medicien merkittävimmät 12 villaa ja kaksi puutarhaa ovat Unescon maailmanperintöluettelossa.

Suvun huomattavia jäseniä

Salvestro de’ Medici (1331–1388), johti ciompien kapinan vastaista taistelua, tuli Firenzen diktaattoriksi ja karkotettiin 1382
Giovanni di Bicci de’ Medici (1360–1429), palautti suvun mahdin ja teki siitä Euroopan rikkaimman
- Cosimo de’ Medici (vanhempi) (1389–1464), Medicien poliittisen dynastian perustaja, Giovanni de Bicci de’ Medicin poika
  - Piero di Cosimo de’ Medici (1416–1469), Firenzen johtaja 1464–1469, Cosimo de’ Medicin poika
    - Lorenzo de’ Medici (1449–1492), Firenzen johtaja renessanssin kultakaudella, Piero di Cosimo de' Medicin poika
      - Piero di Lorenzo de’ Medici (1472–1503), Firenzen johtaja 1492–1494, Lorenzo de’ Medicin poika
        Lorenzo II de’ Medici (1492–1519), Urbinon herttua, Firenzen johtaja 1513–1519, Piero di Lorenzo de’ Medicin poika
        Alessandro de’ Medici (1510–1537), ensimmäinen Medici-sukuinen Firenzen herttua (1532–1537), Lorenzo II de’ Medicin poika
        
        Katariina de’ Medici (1519–1589), Ranskan kuningatar, Lorenzo II de’ Medicin tytär
      - Giovanni de’ Medici (1475–1523), paavina Leo X (1513–1521), Lorenzo de’ Medicin poika
      - Giuliano di Lorenzo de’ Medici (1479–1516), Nemoursin herttua, Firenzen johtaja 1512–1513, Lorenzo de’ Medicin poika
    - Giuliano de’ Medici (1453–1478), Piero di Cosimo de' Medicin poika
      - Giulio de’ Medici (1478–1534), paavina Klemens VII (1523–1534), Giuliano de’ Medicin (vanhemman) poika
- Lorenzo de’ Medici vanhempi (1395–1440), pankkiiri, Giovanni di Bicci de’ Medicin poika
  - Pierfrancesco de’ Medici vanhempi (1430–1476), pankkiiri ja diplomaatti, Lorenzo de’ Medici vanhemman poika
    - Giovanni de’ Medici il Popolano (1467–1498), diplomaatti, Pierfrancesco de’ Medicin poika
      - Lodovico de' Medici, Giovanni delle Bande Nere (1498–1526), kondottieeri, Giovanni de’ Medici il Popolanon poika, jonka jälkeläisiä olivat myöhemmät Medici-sukuiset Toscanan suurherttuat

Giovanni Angelo Medici (1499–1565), paavina Pius IV (1559–1565), vain kaukaista sukua edellisille
Lorenzino de’ Medici (1514–1548), kirjailija, Alessandro de’ Medicin murhaaja
Alessandro Ottaviano de’ Medici (1535–1605), paavina Leo XI (1605)
Maria de’ Medici (1573–1642), Ranskan kuningatar ja sijaishallitsija, Frans I:n tytär
Ferdinando de’ Medici (1663–1713), Toscanan kruununprinssi ja mesenaatti, Cosimo III:n poika
Anna Maria Luisa de’ Medici‎ (1667–1743), suvun päähaaran viimeinen edustaja, Cosimo III:n tytär

Medici-sukuiset Toscanan suurherttuat

Cosimo I, Cosimo de’ Medici (1519–1574), suurherttua 1569–1574, Giovanni delle Bande Neren poika
Frans I, Francesco de’ Medici (1541–1587), suurherttua 1574–1587, Cosimo I:n poika
Ferdinand I, Ferdinando de’ Medici (1549–1609), kardinaali, suurherttua 1587–1609, Cosimo I:n poika
Cosimo II, Cosimo de’ Medici (1590–1621), suurherttua 1609–1620, Ferdinand I:n poika
Ferdinand II, Ferdinando de’ Medici (1610–1670), suurherttua 1620–1670, Cosimo II:n poika
Cosimo III, Cosimo de’ Medici (1642–1723), suurherttua 1670–1723, Ferdinand II:n poika
Gian Gastone, Gian Gastone de’ Medici (1671–1737), suurherttua 1723–1737, Cosimo III:n poika

Lähteet

Ramklint, Ulla Britta: Medicit. ((Familjen Medici, 2006.) Suomentanut Jaana Iso-Markku) Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4966-8

Viitteet

↑ Ramklint 2007, s. 31.
↑ ^a ^b Ramklint 2007, s. 27.
↑ ^a ^b Ramklint 2007, s. 32.
↑ ^a ^b Ramklint 2007, s. 8.
↑ Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, artikkelit ”Firenze” ja ”Medici”. WSOY, 1998. ISBN 951-0-33044-2.
↑ Ramklint 2007, s. 184–186.